Pakko-oireet

Tarkistan joka ilta kuusi kertaa, että olen sulkenut oven.

Pelkään, että ovi on auki ja kotiini tulee vieras ihminen, murhaaja”, kertoo 20-vuotias opiskelija Suvi.

”Pelkään myös, että televisioni syttyy palamaan. Jouduin kerran lähtemään treffeiltä pois kesken kaiken, koska olin vakuuttunut että televisioni oli syttynyt palamaan. Olen todella tarkka sähkölaitteideni kanssa. Puhdistan jääkaapin taustan pölystä kerran viikosssa.”

Suvin lisäksi yli 100 000 muuta suomalaista miettii, jäikö ulko-ovi auki tai unohtuiko hella päälle. Kaikki ihmiset voivat saada lieviä pakko-oireita. Vakavista, elämää täysin rajoittavista pakko-oireista kärsii noin 10 000 suomalaista.

(Jäiköhän ulko-ovi auki?)

”Pakko-oireet syntyvät, kuten kaikki psykiatriset vaivat, elämän stressi- ja kriisitilanteissa. Yleensä ne aktivoituvat 20 ikävuoden molemmin puolin. Vastuuntuntoisilla ja tarkoilla ihmisillä on suurempi taipumus saada pakko-oireita”, kertoo psykiatrian professori Hasse Karlsson. Pakko-oireiden epäillään olevan perinnöllisiä.

Pakko-oireet voivat olla ajatuksia tai tekoja. Yleensä pakkoajatukseen liittyy myös toiminta. Pakkoajatukset ovat periaatteessa ihan järkeviä huolia, jotka saavat kohtuuttomat mittasuhteet. Pakkotoiminnon on tarkoitus vapauttaa mieli huolesta. Kun mietit suljitko varmasti oven, on se huoli, josta yrität vapautua tarkistamalla monta kertaa, onko ovi kiinni. Pakkotoiminto ei kuitenkaan vapauta huolesta, siksi palaat ovellesi kerta kerran jälkeen epävarmuudessasi tarkistinkohan oven nyt kunnolla. Pakko-oireet johtuvat siitä, että ihminen suhtautuu liian vakavasti mielikuvituksensa synnyttämiin huoliin.

”Pakko-oire pyrkii kompensoimaan elämäntilanteen synnyttämää epävarmuuden tunnetta. Pakkotoiminto luo epätodellista turvallisuudentunnetta, joka ei ole kestävää.”

(Kyllähän mä suljin sen, varmasti suljin. Eihän kukaan voi olla sulkematta ulko-oveaan.Tai jos en sulkenutkaan?)

Yleisin pakko-oire on tarkastamispakko – eli onkohan hella päällä, silitysrauta jäi varmasti päälle, jäiköhän ulko-ovi sepposen selälleen? Olennaista on, että pienikin virhe johtaa mielikuvituksessa katastrofaalisiin seurauksiin, esimerkiksi sairauteen, tulipaloon, kuolemaan tai vankilatuomioon. Tarkastaja pelkää virheitä.

”Minulla kestää yli tunti, ennen kuin voin lähteä kotoa, koska tarkistan ennen lähtöäni kaikki sähkölaitteet, valot ja ovet”, murehtii Suvi.

”Kaikki tarkastaminen ei ole pakonomaista. On ihan järkevää tarkistaa, jäivätkö kynttilät palamaan. Jos sitä joutuu tekemään monta kertaa, niin että tarkistaminen huomattavasti häiritsee elämää, on pakko sairaalloista. Kolme-neljä tarkistamiskertaa kodista poistuessa, on vielä veteen piirretty viiva. Stressaantuneena ihmisellä on tarve tarkistaa asiat useamman kerran. Usein tilanne laukeaa, kun stressi helpottaa.”

Toinen yleinen pakko-oire on peseytymispakko, johon usein liittyy bakteerikammo. Suvi tietää myös, miltä tuntuu kun lika kuvottaa.

”Kuljin puoli vuotta kotonani hanskat kädessä, koska olin varma, ettei isäni pessyt käsiään tultuaan vessasta. En halunut koskea mihinkään hänen likaamaansa. Saan yhä inhon väristyksiä käydessäni vanhempieni kotona, kun ajattelen että isäni on koskenut johonkin likaisilla käsillään. Silloin pistän käteni hihaan.”

Pakko-oireita ovat myös järjestely-, toistamis- ja keräilypakko. Karlsson uskoo, että ns. luulosairaus on myös sukua pakko-oireille. Lievistä oireista kärsivien pakkotoiminnot saattavat muuttaa muotoaan elämäntilanteen myötä.

(Jos mä en nyt tarkasta joku ryöstää kuitenkin mun kodin. Eikä sitä korvaa vakuutuskaan.)

”Sen sijaan todella vaikeat tapaukset, esimerkiksi jos käsiä on pakko pestä seitsemästä kahdeksaan tuntiin päivässä, pysyvät usein staattisena.”

Pakko-oireisiin ei ole räätälöityä hoitoa. Jotkut terapiat voivat jopa pahentaa niitä. Sen sijaan terapiat, joissa muutetaan ajatus- ja suhtautumistapoja, esimerkiksi kognitiivinen terapia, ovat hyödyttäneet pakko-oireisia. Kognitiivinen terapia hoitaa esimerkiksi peseytymispakkoa niin, että kammoinen oppii vähitellen sietämään likaa. Myös masennuslääkkeitä on käytetty menestyksekkäästi pakko-oirehoidossa.

(Pakko kiirehtiä, joku todella ryöstää mun kämppää parhaillaan. Apua!)

Lähteet: Ben Furman: Perhosia vatsassa, apua pelkoihin, paniikkiin ja ahdistukseen.

Kokeile tätä

Ben Furmanin mukaan pakko-oireista voi päästä eroon myös ns. paradoksaalisella lähestymistavalla. Jos tuttusi esimerkiksi pesee innokkaasti käsiään, häneltä voi kysyä tuliko kädet varmasti kunnolla pestyä. Tai tarkistamispakkoiselta voi kysyä, onko nyt aivan varma että ovi on kiinni.

Furmanin mukaan pakko-oireinen huomaa näin oireilunsa järjettömyyden.

Lukijoilta

”Olen aina ajoittain tuollainen, että on pakko tarkistaa. Varsinkin sen jälkeen kun uuni syttyi syksyllä ja palokunta tuli paikalle. Aina olen tarkistanut, että ovi tuli lukkoon ja niin teen vieläkin. Nyt olen vähän pystynyt vähentämään pakkomiellettäni. Lähtiessäni tsekkaan pari kertaa, että hella on pois päältä, ikkuna kiinni jne. Nykyisin en edes pidä töpseliä esim. kahvinkeittimessä ellen käytä sitä.”
Linda

”Jouduin joinain aamuna palaamaan kolmekin kertaa kotiovelleni, koska en ollut varma, olinko sulkenut kotioveni. Pelko hieman helpotti, kun hankin oveeni turvalukon, jonka joudun kiertämään joka kerta kiinni kotoani poistuessa. Kahvinkeitintä minun ei tarvitse tarkistaa, koska se menee automaattisesti pois päältä, kun sammutan valot.”
Sari

”Kun parkkeeraan auton, tarkistan sormillani, että molemmat ikkunat on kiinni ja sanon ‘kiinni on’. Laitan käsijarrun kaksi kertaa päälle. Minulla on autossa sähkölukitus. Tarkistan autosta postuessani kaksi kertaa kaikki ovet. Kotioveni tarkistan kymmenen kertaa, ennen kuin menen nukkumaan. Jos herään yöllä vessaan, tarkistan ulko-oven, kaiken varalta. Olen nykinyt oveani niin paljon, että oven kahvan ruuvit löystyivät huomaamattamani niin että kotiini olisi päässyt helposti kuka tahansa.”
Heini

”Kotoa lähtiessä tulee tarkistettua muutamaan kertaan hella & kahvinkeitin. Työaamuihin olen kehittänyt ovelan keinon: en keitä kahvia, teetä tai puuroa kotona, joten voin välttyä turhilta tarkastuksilta. Avaimet, puhelin ja lompakko on silti tarkistettava.”
Anna

“Unohtelen tarkistuksista huolimatta asioita, mm. viime syksynä isäni toi autolla avaimet kymmenen kilometrin päähän neljä kertaa kuukauden aikana, kun paiskasin auton oven kiinni avaimien ollessa virtalukossa. Kaveri puolestaan kertoi, että silitysrauta oli jäänyt viikonlopuksi päälle, kaiken lisäksi yläkerran naapurin asunto oli tulessa hänen palattuaan kotiinsa. Tällaiset tarinat ovat omiaan ruokkimaan vainoharhaisuutta, tuskin pääsen siitä koskaan eroon. En koe asiaa ongelmaksi, sillä toisilla voi olla asiat vieläkin pahemmin. Eräällä ihmisellä on tapana alkaa kehitellä tietynlaisia tapahtumaketjuja tyyliin: unohdin oikaista maton kulman, joku voi tulla kylään ja kompastua mattoon ja taittaa niskansa ja kuolla ja... ..tästä seuraa, että hän mielialalääkkeiden ottamisen välillä kiertää taloa ympäri ja oikoo mattoja.”
Heikki