"Terapeutin kanssa puhuminen on vähän kuin juttelisi hyvän kaverin kanssa. Terapeutti ohjailee keskustelua, mutta hän ei varsinaisesti rajaa aiheita mihinkään, vaan noukkii puheesta keskeisiä pointteja, joista puhuminen on tärkeää."
Carita käy psykoterapeutilla kerran viikossa, todennäköisesti vielä neljän viiden vuoden ajan. Hänen käyttämänsä terapiamuoto on kognitiivinen psykoterapia, jossa tavoitteena on parantaa asiakkaan ongelmanratkaisutaitoja.
"Tämä terapialaji sopii minulle, koska siinä saa tehdä eräänlaisia kotiläksyjä sen sijaan, että kävisi vain kerran viikossa puhumassa jossain. Haluan itse tehdä asioiden eteen jotain, enkä vain odottaa seuraavaa istuntoa."
Psykoterapeuttisia hoitomuotoja on monia, ja asiakkaan on usein vaikea tehdä valinta omin voimin. Tavallisimpia ovat psykodynaamiset ja kognitiiviset psykoterapiat, ratkaisukeskeinen terapia ja perheterapiat. Apua oikean terapiamuodon valintaan saa helpoimmin oman terveyskeskuspsykologin kautta.
Psykoterapiaan hakeutumisen tavallisimmat syyt ovat ahdistus, masennus, pelot sekä ongelmat ihmissuhteissa, työssä tai opiskelussa. Terapian kesto vaihtelee ongelmasta riippuen muutamasta käyntikerrasta muutamaan vuoteen.
Carita on alle kolmekymppinen, mutta jo terapiakonkari. Ensimmäistä kertaa hän meni terapiaan "nolon ja epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen" 14-vuotiaana.
"Siellä sanottiin, että koska olet noin nuori ja nätti, ei sinulla voi olla mitään oikeita ongelmia. Sen jälkeen olen käynyt muun muassa lääkärillä, joka sanoi, ettei voi auttaa, jos en tiedä mikä minua vaivaa, ja terapeutilla, joka sanoi kaikkien ongelmieni, kuten masennuksen ja paniikkihäiriön, johtuvan amalgaamipaikoista."
Yksi terapian onnistumisen kannalta ratkaisevia seikkoja onkin terapeutin ja asiakkaan välinen kemia. Sitä oikeaa ei aina löydy ensi yrittämällä.
Caritan pelastukseksi koitui työpaikkalääkäri, joka ei uskonut Caritaa, joka vakuutti kaiken olevan hyvin ja kunnossa, vaikka todellisuudessa hän oli burn outissa ja edelleen masentunut. Lääkäri ohjasi Caritan psykologille, joka vahvisti pitkäaikaisen terapian tarpeen.
"Kun näin terapeuttini ensimmäistä kertaa, ajattelin, ettei tuollainen vanha kurppa voi tajuta minun ongelmistani mitään. Mutta jo viiden minuutin juttelun jälkeen tuli vahva tunne, että tämä toimii ihan loistavasti."
Osa mielenterveyspalveluista on julkisia, osa yksityisiä. Kela kustantaa terapiaa henkilölle, jonka työkyky tai opiskelu on sairauden vuoksi uhattuna ja jonka työelämässä tai opiskelussa jaksamista tai työhön paluuta voidaan terapian avulla tukea. Tunti terapiaa maksaa yksityispuolella 60 eurosta ylöspäin.
Carita on käynyt nykyisellä terapeutillaan puolisen vuotta.
"Se on parantanut oloani huikeasti, vaikka pitkä matka on vielä edessä. Olen motivoitunut terapiaan ja haluan puhua auki vaikeimmatkin asiat. Aina kun tulen istunnosta, olo on kevyt ja mukava."
Carita on myös pystynyt luopumaan suurimmasta osasta lääkitystään.
"Joskus olen saanut helpommin Cipramilia kuin antibioottikuurin."
Carita arvioi, että viiden vuoden päästä hän on ehjempi ja onnellisempi ihminen kuin tänään.
"Terapia auttaa minua tulemaan siksi, mikä oikeasti olen."
Lukijoilta
"uskon terapiaan. Kävin itse kognitiivista psykoterapiaa kaksi vuotta selviytyäkseni vakavasta masennuksesta. Minun kohdallani terapia auttoi ja muutti pysyvästi käsityksiä omasta itsestäni ja elämästä. Terapia vaati lujaa sitoutumista sekä työntekoa itseltä."
Nainen, 34
"Terapia toimii, jos terapeutin ja asiakkaan kemiat ovat sopivat ja ihminen itse haluaa sen toimivan. Ei terapia ole mikään poppakonsti pahaan oloon, ihminen joutuu siinä itse ajattelemaan ja muuttamaan omia ajattelukaavojaan. Ei se ole puhtaasti uskon asia, moni todella pahoinvoiva on ollut sitä koko ikänsä ja niin lukossa, ettei siitä ilman ammattiapua selviä."
Nainen, 35
"Kävin terapiassa vuoden ajan masennuksen takia. Kun sitten kerran menin sinne harvinaisen hyväntuulisena – niitä päiviä oli silloin harvassa – shrinkkini tokaisi: "Sähän näytät voivan ihan hyvin, voidaan lopettaa sun käynnit." Jäin vähän ihmeissäni miettimään, et sinne ei sitten olisi kantsinut mennä hyvätuulisen jos meinaa apua saada. Sen jälkeen en ole terapiassa käynyt ja masennuksestakin selvisin ihan omin neuvoin! Se siitä.
Nainen, 24
"Vaikean eron jälkeen terapia palautti minut raiteilleen. Minulla oli onnea, koska oli varaa yksityiseen terapiaan ja kohdalle osui heti sopiva shrinkki. Kävin tapaamassa häntä alle kymmenen kertaa, ja se oli joka pennin arvoista. Elämänlaatuni parantui huomattavasti, kun sain eroon liittyvät asiat jäsennellyiksi ja tajusin, etten ollut syypää kaikkeen."
Nainen, 31
"Vaikea uskoa terapian voimaan esim. masennuksessa, kun täällä päin terveydenhuollon ammattilaiset uskovat itse pillereihin ja määräävät vain niitä. Toisekseen, masennuksesta voi parantua myös itse, olenhan elävä esimerkki."
Nainen, 26
"Ystäväni jankuttaa, että pitäisi osallistua terapiaan, mutta pidän itseäni niin älykkäänä, ettei jollain väsyneellä psykologilla voi olla minulle sanottavaa. Tiedän että traumani johtuvat lapsuudesta, mutta eihän kukaan voi saada minua unohtamaan niitä vääryyksiä. Joten juon usein viinaa, se on minun terapiaani."
Nainen, 36
11 kommenttia
jack12
27.5.2006 16:07
Psykologian tohtori Francine Shapiro kehitti artikkelissa mainitsemattoman harvinaisemman terapian ,silmänliiketerapian. EMDR = Eye Movement Desensitization and Reprocessing, silmänliikkeen poisherkistäminen ja uudelleen prosessointi .
Vastaa kommenttiinHän havaitsi että silmänliikkeet muuttuvat häiritsevien ajatusten pulpahtaessa mieleen.Traumaattisissa kokemuksissa aivojen tietojenkäsittely ei toimi vaan syntyy oikosulku.REM-unessakin silmät liikkuvat nopeasti puolelta toiselle, mikä palvelee tasapainon palauttamista ja kuormituksen purkamista.Silmänliikkeet kuuluvat kehon automaattiseen informaation sulatusprosessiin.Eli kyseinen terapia vaikuttaa samalla mekanismilla millä trama syntyy.
Vastaa kommenttiin
nainen__25
2.6.2006 11:21
terpiaa toimii, ite olen käynyt jo pari vuottaa. en muuten jaksais. piirustus terapiaa on hyvä mulle, saan ilmaista itteni kuvilla ja sitten keskutellen terapeutin kans aina sen jäkeen mitä kuvat tarkottavat mulle ja ne värit jotka olen käyttäny.
Vastaa kommenttiinsuosittelen lämpimästi terapia käynti
Vastaa kommenttiin
Tiina
22.6.2006 19:52
Itse olen masennuksesta kärsivä ja hoidoksi on otettu lääkkeet. Kyllä ne oloa parantavatkin, mutta tänään psykologi sanoi etten tunnu tarvitsevan terapiaa vaikka mielestäni ei mihinkään sisimpään oltu vielä edes päästy. Sellainen "vanhojen kaivelu" ei kuulema kuulu hänen toimintatapoihinsa. Saa nähdä miten tässä käy..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
näin tänään
7.7.2006 18:21
joo mä oon kans törmänny tähä "hymyile kerran vahingossa tapaamisessa, niin ei sua mikään vaivaakaa"-tyyppiin.
Vastaa kommenttiinMun terapia alko 13-vuotiaana, eli mä oon nyt käyny vaihtelevasti 7 vuotta erlaisissa terapioissa. Noin vuos sitte mun vakituinen terapeutti alko oleen huolissaan musta ja ehdotti et jos kokeiltais et olisko lääkkeistä apua. Mä suostuin ja mun terapeutti pyys vielä, et mä puhuisin lääkärin kanssa erikseen ja se sit kirjottais sen mun reseptin. No mä juttelin lääkärin kanssa, kaikki suju oikein hyvin ja musta tuntu et se lääkäri oikeesti kuunteli. Sovittiin,että kokeilen kolme kuukautta ja tuun taas näytille. Meni kolme kuukautta ja tuli lääkärin tarkastus,vähän aikasemmin mulle kerrottiin,että lääkäri on vaihtunu. Menin kuitenki paikalle ja heti ensinmäiseks se uus lääkäri sano,et se ei oo valitettavasti ehtiny tutustuu mun papereihin,vaik sitä oltiin sille erikoisesti suositeltu,mut miksikäs mä nyt olinkaan tullu sinne? Jaa että masennus lääkkeitä,no miltä just nyt tuntuu? Että ihan ookoolta,no mutta sepä hienoa! Ja sullahan näkyy olevan ihan siistit vaatteetkin päällä. Kyllä mä luulen,että sä oot ihan terve nyt,mut voithan sä syödä ne lääkkeet mitkä sulla on jälellä,mutta ei sun enempää kannata tuhlaa rahojas. Nonnii kiitos ja näkemiin!
Tää tapaaminen kesti n.15 minuuttia,enkä mä sen jälkee koskenu yhteekää pilleriin. Enkä mä nää enää terappeuittiakaan, koska mä muutin toiseen maahan vähän ton tapauksen jälkeen. Kai mä tän homan ihan itteki klaaraan,mut kiva tietää,et suomalaisten mielenterveys on tollasten pätevien ihmisten käsissä.
Vastaa kommenttiin
Terapiaa: Ulkopsykologit
16.4.2009 22:03
Terapiaa: Ulkopsykologit
http://www.ulkopsykologit.fi
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Hupsismia
26.6.2009 20:33
Masennus on pseudosairaus, joka on valitettavasti nykyaikana muodissa. Hankkikaa elämä niin parannutte.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
äläsanoellettiedä
8.5.2015 21:37
Tää ei oo mikää valituspalsta pikku masennuksesta vaan oikeita ongelmia. Mene pois.
Toimii26v
23.4.2012 11:54
Omalla kohdallani lapsuuden yksinäisyyden ja vanhemman alkoholinkäytön seurauksena syntynyt huono itsetunto ja sen seurauksena nuoruudessa tulleet vakavat traumaattiset tapahtumat johtivat masennukseen ja klassisiin traumaoireisiin ja uhriutumiseen, joihin hain apua, kun en enää yksin jaksanut ja aloin olla itsetuhoinen. Sain apua julkiselta puolelta 4v ja tämän jälkeen 3v yksityisellä traumaterapiassa (+lääkitykset vuosien ajan) ja voin sanoa, että terapia muutti elämäni täydellisesti ja ilman apua eläisin edelleen ahdistuksesta ja paniikista toiseen. Terapia vaatii kuitenkin paljon sisäistä motivaatiota ja ROHKEUTTA mennä vaikeita asioita kohti. Tähän luottamuksen syntymiseen ja rohkeuteen auttaa tietenkin aiemmat positiiviset kokemukset elämässä ja luonne. Siten yhtä auttava terapiamuoto ei toimi kaikilla ja paljon on kiinni siitä, kuinka paljon ihminen jaksaa ja kykenee kohdata asioitaan. Terapeutti kulkee rinnalla ja ohjaa, mutta asiakas itse tekee muutokset elämäänsä. Varhaislapsuuden positiiviset kokemukset edesauttavat myös luottamussuhteen kehittymistä terapeuttia kohtaan, mutta suosittelen kaikkia hakemaan apua itselleen, jos tuntuu, ettei yksin pysty.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pseudosairas
30.5.2012 21:19
elämästä se kaikki alkoi ja masennukseen päätyi. Liian kilttinä suorittajana on mahdoton elää, vaikka sellaiseksi olisi kasvatettu. Jonain päivänä sitä vaan huomaa, että se mitä on saanut osakseen oli aivan liikaa. Olisi pitänyt osata sanoa ei ja suojautua ihmisiltä, joilla ei ole ihmisyyttä. Luulin ennen että ihmiset on vaan toinen toistaan heikompia ennen kuin pahuus astui maailmaani. Sellaisessa pahuudessa mitä minä koin ei ole mitään mieltä - siksi ei ole ihme jos masentuu. Kun viimein päiväkirjoista kirjoitin koosteen millaista kohtelua olin saanut osakseni niiden kolmen "rakkausvuoden" aikana en pystynyt niin hirveitä tekoja lukemaan ääneen. Ei ole mitään mieltä sillä pahuuden määrällä millä "minua on rakastettu"
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
josjokutietäis
8.5.2015 21:39
Voikse olla vaan sattumaa kuinka huonoja asioita on tapahtunu? Ja sen takia on niin lopussa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
TF77
6.6.2015 15:27
Kotisivullani on lista kaikista eri verkkosivuista, joiden avulla voi etsiä itselleen sopivaa psykoterapeuttia. Lista löytyy osoitteesta: http://mielihyvin.com/linkit/
Toivottavasti siitä on apua jollekin tässä asiassa :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin