Psykiatrit ja lääketehtaat vapiskaa! Mehiläisen johtava psykologi Aku Kopakkala haastaa nykyisen masennuksen hoidon. Hän väittää, että masennusta hoidetaan väärin ja liian kalliisti.
Masennus alkaa usein menetyksestä. Toisin kuin hetkellinen harmi, mielipaha tai normaali surutyö, se ei mene ohi. Jopa neljännes suomalaisista sairastuu elämänsä aikana vakavaan masennukseen. Depis on aina vain syvemmälle ja ahtaammalle vievä suppilo. Sairastunut vaikeuttaa omin toimin tilannettaan: ei tapaa ihmisiä, ei jaksa lähteä mihinkään, syö huonosti ja nukkuu epäsäännöllisesti. Ihminen on laumaeläin ja masentuu jos menettää asemansa hierarkiassa: jää työttömäksi, siirtyy eläkkeelle, menettää esimiesaseman. Masentunut pelkää omia tunteitaan: vihaa, surua, ahdistusta.
Hän velloo syyllisyydentunteissa ja kokee vältellyt tunteet omituisina mielialan vaihteluina tai hätänä. Depressiosta kärsivä ei energisoidu muiden ihmisten tapaamisesta.
35 prosenttia nuorista tuntee olonsa masentuneeksi ja ahdistuneeksi.
Kopakkalan teesit
1. Masennus paranee helposti ja halvalla.
Ensimmäisellä kerralla hoidettu masennus ei yleensä uusiudu. Sairastunutta auttaa hoito, johon hän itse uskoo. Keskivaikeaan masennukseen riittää 15 tunnin terapia, jos se aloitetaan heti. Hoidon tulee kohdistua asiakkaan koko elämään. Vuorovaikutus lähipiirin kanssa laitetaan mikroskooppiin. Masentunut tarvitsee noin puolentoista vuoden seurannan. Koko hoito maksaa vain 600-2900 euroa.
2. Lääkehoito on enimmäkseen turhaa.
Tyypillinen masennuspotilas odottaa lääkärinaikaa kauan. Vastaanotolla häntä ei juuri tutkita, vaan lätkäistään automaattisesti serotoniiniresepti eteen, vaikka monilla masentuneilla on normaali määrä serotoniinia aivoissaan. (Suomen markkinoilla on 37 selektiivistä serotoniinin takaisinoton estäjää.) Masentunutta ei haluta kohdata, koska hän on rasittava ja ikävä potilas. Lääketehtaan miljardit ovat sisäänrakennettuna hoitojärjestelmään.
Melkein kaikki hoitotutkimukset ovat lääkefirmojen tekemiä ja vain firmoja suosivat tulokset julkaistaan. Lääkkeiden tehosta vähintään 80 prosenttia on lumevaikutusta.
Terapian tulokset ovat pysyvämpiä ja uusiutumisen riski pienempi kuin lääkehoidolla.
3. Masennuksen syitä ei tiedetä.
Se ei johdu vain perimästä tai hormoneista. On turha pohtia miksi joku tietty henkilö masentuu. Ennemminkin tulisi kysyä miksi kaikki eivät masennu? Tutkimusten mukaan masentuneet ovat realisteja ja terveet elävät optimismin harhassa.
4. Elämäntapamme on luonnoton.
Ihminen saa itsensä melko huonoon kuntoon nykyajan normaaleilla elämäntavoilla. Sirkadinen rytmi, eli luonnossa vallitseva vuorokauden mittainen rytmi, on rikottu ja tämä aiheuttaa depressiota. Valvominen, liikkumattomuus, viina, ylensyönti ja koneriippuvuus ajavat vahingossa epätoivoon.
Sisäinen kello menee tahdista, mikä aiheuttaa ahdistusta ja epätodellisuuden tunnetta. Ihminen on biologinen olento, joka tarvitsee toisen ihmisen läheisyyttä: kosketusta, hajuja ja makuja. Olemme kahdessa sukupolvessa siirtyneet yhteisöihin, joissa kukaan ei tiedä, mistä olet kotoisin, työyhteisöt ovat tärkeitä ja identiteetti pitää ansaita yhä uudestaan suorituksin. Sijoittuminen työelämään on vaikeampaa kuin ennen. Puolikuntoisia ei hyväksytä. Työpaikan vakaus on tärkein ennustava tekijä onnistuneelle paluulle sairauslomalta.
5. Itsehoito auttaa.
Viritä toivo. Tee asiat toisin. Koe tunteet täytenä. Uskalla tuntea vihaa ja surua - ja opi ilmaisemaan niitä asiallisesti. Aseta tavoitteet matalammalle tasolle, niin että voit saavuttaa ne ja tuntea iloa siitä. Ajattele asiallisesti: et ole syypää kaikkiin ikäviin asioihin, onnistuminen saattaa olla omaa ansiotasi. Et voi kontrolloida kaikkea, maailmassa tapahtuu paljon asioita sattumalta, hyväksy se. Negatiiviset skenaariot johtavat itsensä toteuttaviin ennusteisiin, vältä tätä. Opi nauttimaan ihmissuhteista. Kaikki tuottavat välillä pettymyksiä, anna armoa itsellesi ja muille. Et tiedä muiden ajatuksia ja tunteita, älä ylitulkitse. Muut eivät voi tietää, mitä haluat, ellet kerro sitä. Älä oleta muilta ihmisiltä niin paljon, he eivät ole täällä täyttämässä toiveitasi. Käänny ulospäin itsekeskeisistä ajatuksista. Rentoudu. Kaikesta löytyy koominen puoli, opi nauramaan myös itsellesi. Elämää ei voi delegoida ammattilaisille.
6. Masennus tarttuu.
Psykologi masentui itse. "Luulin aluksi olevani syvällinen", Kopakkala sanoo. Apu löytyi valohoidosta, lenkkeilystä ja TV:n katselun vähentämisestä.
Lukijoilta
“Olen ollut vuosia työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Tai niin papereissani lukee. En kuitenkaan usko että masennukseni olisi fysiologista, siis vamma aivoissa. Masennus on vain seuraus täysin virikkeettömästä elämästä. Lohduttavasti uskoisin siis tervehtyväni, mikäli elämänlaatu paranisi. Mutta miten näin vanhana päästä enää mukaan kaikkeen normaaliin? Olisin halunnut seurustella, opiskella, käydä ulkomailla ja tehdä töitäkin. Ne kaikki ovat vain kaukaisia haaveita...”
Mies, 27
“Työpaikkakiusausta useita vuosia. Masennus ja ekat kaksi kuukautta lääkkeillä. Kun tiedostin kiusaamisen, jätin lääkkeet. Päätin jättää työelämän ja en ole hetkeäkään katunut. Lääke auttoi unohtamaan oman navan mutta hoitohenkilöt eivät kannustaneet lääkkeenkäytön lopettamiseen. Kohta eläkkeellä ja hyvin pyyhkii. ”
Mies, 59
“Masis johtuu yleensä ympäristön vaikutuksesta. Harvalta puuttuu jotain kemikaaleja elimistöstä niin että siitä seuraa masennus. Mutta yhtä kaikki, joka hemmolle ja lyylille pusketaan reseptiä kouraan. Ihmiset on niin epätoivoisia ja haluavat pois siitä pahasta olosta, että ovat valmiita uskomaan mitä tahansa joku “koulutettu” sanoo ja käskee tekemään. Terapeutteihin ja psykiatreihin kuuluu aikamoisia höyrypäitä ja sadisteja. Usein asiakkaan olo ja elämä pahenee “terapian” seurauksena. Terveisin, Useampaa sivusta seurannut ja muiden kokemuksia kuunnellut.”
Nainen, 30
“Lääkehoito ei toimi ainakaan omalla kohdalla. Placebovaikutustakaan ei ollut. Mua autto vaan halu parantua, järkeilyn avulla pääsin hyvään alkuun parantumisessa. Järjenhän kanssa masentumisella ei välttämättä olekaan mitään tekemistä, ei mullakaan ollu mitään “järkevää” syytä masentua syvästi.”
Nainen, 27
36 kommenttia
Masennuksen läpikäynyt
17.6.2009 11:02
Sairastuin itse keskivaikeaan (heh) masennukseen noin puolitoista vuotta sitten. En ensin itsekään ymmärtänyt oireitani ja pari kuukautta elämää meni ihan kuin sumussa, kunnes sain jonkinasteisen hermoromahduksen ja pomo passitti lääkäriin. Ensimmäinen lääkärikäynti oli todella absurdi, en saanut oikein mitään sanottua ja lääkäri vain totesi että jaha, masennukselta vaikuttaa, kokeillaanpas tätä lääkettä ensin - ja tämä oli siis alle viiden minuutin diagnosoinnin jälkeen. Onneksi älysin siinä vaiheessa sanoa, että lääkkeitä en halua, haluan ennemmin terapiaa. Hienoahan tässä on se, että Helsingissä ei pääse julkisella puolella psykologin tai psykiatrin pakeille, ellei ole b-papereita ja erittäin vakava masennus. Ko. terveyskeskuksessa oli kuitenkin aloitettu psykiatrinen sairaanhoitaja-kokeilu. Kävinkin alkuun tiuhemmin ja myöhemmin säännöllisesti kerran viikossa muutaman kuukauden ajan juttelemassa tälle viehättävälle rouvalle. Sairaslomallakaan ei tarvinnut olla kuin reilu kuukausi ja olin taas työkykyinen ja tasapainoinen.
Vaikka tuo psykiatrinen sairaanhoitaja ei sinänsä terapoinut, vaan esitti johdattelevia kysymyksiä ja kuunteli, oli hoidosta suunnatonta hyötyä. Hän antoi myös ajatusmalleja, itsehoito-ohjeita ja sysäsi tietyt, kauan tukoksissa olleet ajatukset ja pullotetut tuntemukset liikkeelle.
Kieltäytykää lääkkeistä ja vaatikaa oikeaa hoitoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pila
17.6.2009 13:12
Masennuksesta toki puhutaan niin paljon, että joskus tulee mieleen teeskennellä sen saadakseen esim. sairausloman.
Vastaa kommenttiinMitä hittoa? Ketkä ajattelemme olevamme, että luulemme meidän ns. "kokemuksia" NIIN tärkeiksi ja negatiivisiksi? Meitä on pallon päällä reilut 6 000 000 000.
Vastaa kommenttiin
Bingbong
17.6.2009 15:12
Todella kiva artikkeli. Kiitos. Kärsin itse pitkään masennuksesta ja ahdistuksesta, joita lääkittiin lapiolla mitaten. Kolme vuotta meni sumussa, paranemisesta ei tietoakaan. Lopetin lääkkeet itse lääkärin vastustelusta huolimatta seinään ja totesin että siinähän vittu masentaa ja ahdistaa. Ei enää jaksanu kiinnostaa. Päätin parantua. Paremmin on menny ja paranee kokoajan. Mä vaan siis jotenkin ärsyynnyin ylös siitä suosta. Kyllästyin siihen pää puurossa nysväämiseen ja nyyhkyttämiseen. Tai sit paranemisprosessi alkoi, niin että päädyin tilanteeseen, jossa oli mahdollista toimia noin. Sama se. Lääkkeittä paras.
Vastaa kommenttiinSe tolkuton nappien jakaminen ihmisille pitää lopettaa. Haloo saatana! Ne on psyykelääkkeitä! Toistan: psyykelääkkeitä! Ja yleislääkärit heittelee paketteja syliin et koita tota. Huumekauppaa. Vaarallista. Ja nyt et saa yhtä bentsoa, vaikka mutsis olis kuollu. Mut Psyykelääkkeitä kokeiluun juu. Vittu ärsyttää niin, ettei pysty enää kirjottamaan. Perkele!
Vastaa kommenttiin
joku jossain
17.6.2009 21:46
27-vuotias mieslukija tarvitsisi nyt ehdottomasti jonkun joka herättäisi hänet siitä harhasta johon masennus on hänet ajanut. 27-vuotias ei ole liian vanha mihinkään! Kaikki hänen haaveensa ovat toteutettavissa. Jos luet tämän, usko että olen oikeassa! En kuitenkaan halua kuulostaa ärysttävältä optimistilta joka on sitä mieltä että masennuksesta paraneminen on pelkästään omasta tahdosta kiinni. Minulle itsellenkin määrättiin kolmisen vuotta sitten masennuslääkkeitä, mutta viikon syömisen jälkeen oli pakko lopettaa, ne eivät sopineet minulle. SIlloin päätin että on pakko sinnitellä ilman. Pikkuhiljaa onnistuin kääntämään elämäni suuntaa, pääsin mukaan normaalielämään ja pahin masennus on muisto vain.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Elämä alkaa nyt :)
9.6.2014 16:47
Samaa ajattelin minäkin, ei ole elämä loppu vielä 27veenä. Täällä 43v masentunut epävakaa ihminen joka aikoo syksyllä opiskelemaan yliopistoon ja sitä kautta tekemään työtä ja matkustamaan. Eiköhän seurustelukumppanikin löytyy sitten samalla jostakin? ;)
Ja ilman lääkkeitä olen minäkin pärjännyt, en ottanut vaikka tarjottiin. Terapia on mun tapauksessa toiminnut.
sagu4
18.6.2009 16:00
Hyvä, että lääkkeettömyyden puolesta puhutaan!
Itse ikävä kyllä olen lukuisat tutkimukset ja terapiat läpikäynyt. Ainoa, mikä on auttanut on Efexor. Kokemusta 15 vuoden ajalta, 9 vuotta niistä olen käyttänyt erilaisia masennuslääkkeitä. Sekä ollut 6 vuotta ilman lääkkeitä, jona aikana on kokeiltua vaikka mitä.
Joten joskus lääkkeetkin auttavat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kaikessa puolensa
20.6.2009 19:47
kaikille ei napit sovi, eikä varmaan kaikille pitäisi syöttääkkään, mutta tää vie pohjan kyllä niiltä, jotka on kärvistelleet ensin yksin vuosia meiningillä "kyllä mä ihan ite" ja viimehädässä hakee apua lääkäriltä... Kyllä ne napit on vaan paremmat toisille. ei kaikille, mutta toisille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
SSRI? Ei koskaan enään.
20.6.2009 22:18
Asiaa! Itsekin masennusta sairastavana voin allekirjoittaa Koppakalan mielipiteet, eli että masennusläkkeiden on tarkoitus ensisijaisesti tuottaa rahaa lääketeollisuudelle, toiseksi mahdollistaa se että lääkärit pääsevät eroon hankalaksi koetusta potilaista. Potilaan etu lääkkeistä onkin vähintään kysenalainen. Valtavia sivuvaikutuksia niistä ainakin saa. Ja SSRI-lääkkeistähän ei muka tule riippuvaiseksi? Pah! Mikä valhe. Vähentämisen/lopettamisen jälkeisinä viikkoina on aivan turha edes kuvitella tekevänsä muutta kuin pitää oma pää kasassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Masennuksesta parantunut
21.6.2009 22:50
Mua ainakin rupes suunnattomasti ärsyttämään kärjistetty kirjoitustyyli tässä artikkelissa. Masennuslääkkeitä jaetaan juu aivan liikaa miten sattuu, mutta olis tässä voitu tuoda ilmi niitä hyötyjäkin. Tällainen lisää vain kielteistä asennoitumista masennuslääkitykseen, niidenkin kohdalla joille siitä oikeasti olisi hyötyä! Itse olen parantunut masennuksesta suurelta osin SSRI-lääkityksen avulla. Terapia tuli muutaman vuoden jälkeen lisänä siihen ja siitä on myös ollut mittaamaton hyöty. En kuitenkaan olisi selvinnyt ilman lääkitystä. Kun ihminen kulkee sumussa muisti pätkien, ei siinä paljoa lenkkeily auta. Tai 15 tunnin terapia?! Mitä h...iä? Ihme sontaa cityssäkin välillä julkaistaan..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
50 v masennusta
3.6.2014 13:11
ja taas meni väärinpäin! Masennusta hoitaa ensisijaisesti puheterapeutti, joka vasta todella kovan kliinisen masennusvaiheen ohittamiseksi saattaa ehdottaa lääkärille menoa ja lyhyen masennuslääkekuurin ottoa.
Kognitiivinen terapia on ainoa tapa löytää masennuksen syyt, ja siihen kuuluu sitten harjoitukset ryhmissä, joissa opitaan pois niistä vanhoista tavoista. Kovia harjoituksia.
Terapeutille meno pitää tuntua kukkarossakin, eli pitää olla halu investoida omia resursseja. Siinä on kyse elämästä tai ei-elämästä.
Tämä ei ollut teoriaa, vaan itse koettua ja paljon opiskeltua asiaa. Tietenkin terapeutin pitää olla sellainen jota arvostaa.
Joskus tuntuu siltä että lääkäreiden Suomessa tulisi olla velvoitettuja opiskelemaan terapeuteiksikin, ja tehdä tietyt tunnit viikossa terapiaa. Amerikassa aina löytää terapeutin, mutta Suomessa ei.
Lääketyttö
22.6.2009 10:26
Itse syön lääkkeitä aina syksyisin syysmasennukseen, johon terapia ei auta. Yritin vuosia terapialla, liikunnalla ja kunnon yöunilla selvitä syksystä ja kun vihdoin suostuin kokeilemaan lääkkeitä yhden syksyn, en ole niistä sen jälkeen luopunut. Aivan turhaa itkeä viikkoja, kun elämän laatu on hyvä. Varsinkin kun kyse on aina vain muutamasta kuukaudesta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Yksisilmä
22.6.2009 13:10
Masennus ei parane tällaisella "kun otat vain itseäsi niskasta kiinni, niin kaikki kääntyy hyväksi" tyyppisellä jeesustelulla. Se vain pahentaa oloa, kun mikään ei kiinnosta ja voimia ei ole edes aamulla sängystä nousemiseen. Tai, kun potilas ei edes tiedä millaista on olla terve? Millainen minun tulisi olla, kun otan itseni niskasta kiinni ja parannun?
Vastaa kommenttiinSairastuin noin 12-13-vuotiaana, kun aloin ymmärtämään elämäni todellisen laidan. Apua sain lääkkeistä ja terapiasta kymmenen vuotta myöhemmin. Hoidot kestivät noin kolme vuotta ja nyt kuusi vuotta myöhemmin paraneminen jatkuu edelleen oman persoonan ja elämän rakentamisena. En tiedä mikä päivä elämäni romahtaa jälleen vai romahtaako se ollenkaan?
Vastaa kommenttiin
Emmi
23.6.2009 11:13
Todella rankkaa tekstiä kyllä. Toisaalta toki masennuksia on erilaisia ja joihinkin tuo tepsii. Mutta aivojen sairaus ei korjaannu millään mielikuvitusleikillä. Jos on kyse kemiallisen tasapainon järkkymisestä niin siinä ei rupattelut auta kun kaikki on OIKEASTI hyvin.
Vastaa kommenttiint: Bipolääri persoonallisuushäiriöinen
Vastaa kommenttiin
Werd
5.6.2014 11:08
*Bipolaari
Terveh
26.6.2009 20:39
Masennus on kiva diagnoosi sellaisille ihmisille, jotka eivät jaksa aikuistua ja ottaa itsestään vastuuta. Pahin nuorehkoilla naisilla ja feminiinisillä miehillä. Oikeaksi sairaudeksi siitä ei ole. Muotivillitys niinkuin anorexia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kokemusta on
14.4.2019 21:57
Voihan sitä näköjään ilmaista mielipiteensä vaikka ei näköjään ole asiasta mitään tietoa tai kokemusta - vai haastetaanko tässä kokemusasiantuntijat kertomaan elämän todellisuudesta joihin toisilla kuuluu sairaana eläminen?
Lääkearpajaisissa hävinnyt
27.6.2009 04:30
Nyt kun maailma alkaa taas näyttämään huomattavasti valoisemmalta lopetettuani pari vuotta jatkuneen tyhjien lääkearpojen lunastamisen en voi kuin todeta, että pari vuotta elämästä siinä sitten meni väärien mömmöjen ansiosta hukkaan & päe helevettiä, mutta onneksi kuitenkin masennus on sairaus, josta voi parantua hoidosta huolimatta...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
RUK-227
27.6.2009 15:38
Masennus on mielen velttoutta ja laiskuutta. Masentuneet miehet pitäisi laittaa armeijaan ulkoilemaan ja liikunta harrastamaan. Mikään ei kohota mielialaa enemmän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
94356789
5.6.2014 13:01
Vähälahjaisena on helppo laittaa vain sanoja peräkkäin. Ymmärtämättä lainkaan mitä "sanoo". Masennuksesta voi parantua, vähälahjaisuudesta ei.
riitax09
27.6.2009 21:18
kiitos asiallisesta artikkelista. oman kokemukseni mukaan, jos ihminen ei masennu tai vaikkapa v-ttuunnu silloin kun asiat ovat päin h-vettiä, niin on menty joko äärimmäisyyksiin positiivisen ajattelun saralla tai sitten ei tajuta,että masennus on luonnollinen reaktio elämän vastoinkäymisiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
leikkiterapia
29.6.2009 19:28
Olipa aihetta tutkittu yksipuolisesti.
Vastaa kommenttiinOlen masennusta vuosia sairastanut nuori. Kävin muutaman vuoden terapiassa ja olen ollut sairaalahoidossa, jolloin aloin käyttämään masennuslääkkeitä. Ei ne lääkket yksin auta eikä ratkaise ongelmia, mutta paha oloni lieventyi vasta niiden avulla ja voin elää jo 'normaalia elämää' ja huonoja hetkiä tulee enää melkein vain riita- yms. tilanteissa. Kiitos tästä siis lääkkeiden, joiden kayttoa olen jo lopetellut.
Vastaa kommenttiin
selventaja
6.6.2014 12:14
Jutun ideana ei ole esitellä masennusta, vaan esittää uusi kommentti masennuksen hoitoon. Cityn sivuilla oletetaan lukijan tuntevan masennuksen hoidon perusteet. Niistä on kirjoitettu niin laajasti ja aihe on tuttu myös peruskoulun terveystiedosta.
Wikipedia
30.6.2009 01:35
Riitaxille ehdottaisin faktojen tarkistamista ja masentuneen mielialan ja masennus-nimisen sairauden eron opettelemista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jussipetteri
30.6.2009 16:29
Hyvä artikkeli. Minusta haastateltu psykologi ei ollut sitä mieltä, ettei lääkkeistä olisi koskaan mitään hyötyä, vaan että niitä jaetaan liikaa. Tämä on ihan varmasti totta. Oma kokemus on Etelä-Saksasta, jossa opiskelin. Muutaman kuukauden sisään tuli eteen muutto uuteen maahan, isän kuolema, ja dippatyön kirjoittaminen. Ei tullut dippatyöstä mitään, ei pystynyt enää keskittymään mihinkään - menin psykiatrille kun en muutakaan keksinyt. Mengele löi amfetamiinijohdannaiset kouraan ja toivotti onnea kirjoitustyöhön...
Kolme vuotta meni ennen kuin myönsin itselleni että olen masentunut enkä pääse siitä itsekseni irti ja menin psykologin juttusille. Olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti psykologilla nyt neljä vuotta ja oma kokemukseni on, että pitkäaikainen terapia auttaa parhaiten keskivaikeaan masennukseen.
Näiden RUK-ruumiiden kommentit voi jättää omaan arvoonsa. Lafkan sisältä nähneenä sanon, ettei se ainakaan masennukselta ketään pelasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nyanya
8.7.2009 03:18
Voimia kaikille teille jotka sairastatte masennusta. Lievään elämäntilanteesta johtuvaan masennukseen ei kannata lääkettä hakea ensisijaisesti. Muistakaa, että masennuksesta voi parantua, vaikka se veisi vuosia ja vaatisi lääkkeitä (ensimmäinen/toinen ei aina ole se sopivin pilleri). Terapia, ystävät, harrastukset ja esim. maalaminen, kirjoittaminen, tanssiminen omatoimisesti voivat auttaa. Jos työ/opiskelukyky menee, yrittäkää ajatella, että sitten myöhemmin tiedän paremmin mitä elämältä tahdon. Itse olen sairastanut keskivaikeaa ja vaikeaa masennusta + kausittaista masennusta. Ajattelin ja uskoin vielä olevani joskus tavallinen tallaaja, kunnes sairastuin kaksisuuntaiseen ja yritän silti olla kuin keskivertokansalainen. Nauttikaa kesästä se on jokaiselle yhtä lämmin ja aurinkoinen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
lycanthropus
17.8.2009 02:36
Ilmeisesti olisi ollut liikaa vaadittu, että arvon yksipuolisuutta suosiva toimitus olisi tasapuolisuuden nimissä tehnyt jutun masennuksesta ja sen hoitosuosituksista kokonaisuudessaan. Siis niistäkin, jotka ovat lääkkeistä avun saaneet. Vakava ja/tai pitkäaikainen masennus johtuu yleensä juurikin aivojen välittäjäaineista. Samassa tilassa on harvoin kyse pelkästä masennuksesta. Taustalla voi olla esim. unettomuutta, ahdistusta tai paniikkihäiriö. Tällöin ainoa oikea ensihoito on juurikin oikea lääkitys. On olemassa ihan oikeasti ihmisiä joilla sitä serotoniinia ei ole tarpeeksi elimistössä ja he saavat näistä parjatuista lääkkeistä avun.
Vituttaa tällaset yhden akan mielipiteiden yleistykset. Kuten toiseksi viimeisessä lukijan kommentissa sanotaan: ”Terapeutteihin ja psykiatreihin kuuluu aikamoisia höyrypäitä ja sadisteja.” Tämä akka on elävä esimerkki yhdestä. Jos joku vähän tutkii ja sanoo, että syöpä paranee positiivisella ajattelulla, niin teettekö yhtä yksipuolisen jutun siitäkin? On totta, että masennuksesta on tullut kansantauti, jota ylihoidetaan lääkkeillä, eikä varmasti kaikki voi saada niistä apua. Ihmisiä luokitellaan masentuneiksi liian heppoisin perustein, mutta vuosikymmeniä sairastaneita kohtaan tämä ei tee oikeutta. Vakava tai välittäjäaineesta johtuva sairaus paranee ihan yhtä hienosti lenkkeilemällä tai itseä niskasta kiinni ottamalla kuin vaikkapa kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta.
”Tutkimusten mukaan masentuneet ovat realisteja ja terveet elävät optimismin harhassa.” Totta. Itseään terveenä pitävät (myös tämä psykologiakka) elävät sen optimismin harhassa, että vakavista sairauksista parannutaan haluamalla parantua. Nämä teesit ovat ehkä käypiä hoidettaessa tyyppejä, jotka ovat kokeneet kaksi vastoinkäymistä ja olleet kolme viikkoa alakuloisia (lievä masennus). Apua niistä voi olla myös sairauden tai uusiutumisen ehkäisyssä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tutkijakokemus
6.6.2014 12:10
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla masentuneista ei löydy poikkeamia aivojen välittäjäaineissa, kuten serotoniinissa. On myös havaittu, ettei kaikille matalien serotoniinien kantajille tule masennusta.
rampamieli
6.9.2009 01:28
Minä taidan erota monesta kommentoijasta siinä, että minulla oli selkeä syy masentua (monen vuoden seksuaalinen hyväksikäyttö, kotiväkivalta ja päivittäinen kuolemanpelko koko lapsuuden ajan) ja seratoniinipitoisuuteni oli oikeasti matala. Olen hyötynyt kaksitehoisista masennuslääkkeistä, enkä pystyisi toimimaan ilman niitä. Lisäksi saan keskusteluterapiaa. Vaikka terapia on se, mikä minut lopulta parantaa, lääkkeet pitävät minut pois sairaalan osastolta. On totta, että yhteiskuntamme saa ihmisen helposti masentumaan, ja että suurimmalle osalle toimisivat ne inhimillisemmät lääkkeet (aito välittäminen, kuunteleminen) ja apu elämäntapojen muuttamisessa (lisää lepoa, kunnon kohottaminen yms.), mutta se ei tarkoita sitä, että lääkehoito olisi kaikkien kohdalla turhaa. Jos joku tulisi väittämään minulle, että paranisin heti kun vain alkaisin ajatella positiivisesti, jättäisin lääkkeet ja kävisin pikaterapiassa pari kertaa, repeäisin nauramaan jos osaisin. Olen ollut niin pitkään niin masentunut, etten osaa enää olla onnellinen. Elämäni nykyään on onnellista, mutten osaa olla onnellinen, sillä lapsuudessani minulle ei sallittu sellaista tunnetta. Minun kuntouttamiseni tulee olemaan kallista, eikä sille voi enää mitään. Pikainen apu on yli 20 vuotta myöhässä. Pääni sisällä on sellainen helvetti, ettei sitä sieltä enää millään taikakeinolla pikaisesti poisteta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Werd
5.6.2014 11:17
Onko serotoniinitasosi mitattu?
Kuinka se tehdään?
Taustani ovat samankaltaiset kuin sinulla, ja diagnoosinani on toistuva vakava masennus, ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Kaksisuuntainenkin todettiin yhdessä vaiheessa, mutta laitettiin hyllylle, koska maniajaksoihin liittyi aina päihteiden käyttö. Se kuulemma on este bipo-diagnoosille O.o
Vaikkakin asiat menivät niin että ensin iskee mania, sitten veri vetää radallle ja lujaa... Tiedä sitten..
Olen kokeillut about paria kymmentä eri lääkettä yhtä monen vuoden aikana, oli myös pitkä lääkkeetön jakso, mutta riehuin silloin maniassa hulluna ylitöissä. Muuta elämää ei ollut kuin työ, kotiin 4 tunniksi nukkumaan, ja heti herätttyä takaisin töihin.
Olen tullut siihen tulokseen, että minun kohdallani masennuslääkkeet eivät toimi. Viimeinen oljenkorteni olisi sähkö (ECT)
cindy22
18.3.2010 02:32
masennuslääkkeiden käyttö on musta verrattavissa diabeteslääkkeisiin ym, niin sanottuihin tavallisiin lääkkeisiin.jos diabeetikko ei ota lääkkeitänsä, menee koomaan ja kuolee, masentunut ihminen taas omankäden kautta jollei lääkitys ole kohdallaan.Joillekin siis masennuslääke voi olla pelastus kuolemalta.Mutta sitä en ymmärrä että suruun ym tyrkytetään lääkkeitä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
hopsis
4.6.2011 11:24
Osa ihmisistä tuntuu lukevan aika yksioikoisesti sekä juttuja että kommentteja. Maailma ei ole mustavalkoinen. Osa lukijoista ei osaa erottaa toimittajan ja haastateltavan mielipidettä. Ihan lyhyenkin jutun pitäisi pelastaa koko maailma, vaikka väitöskirjaankaan ei mahdu kuin totuudenmurunen.
Iso ongelma Suomessa on tavallisten lääkäreiden tietämättömyys mt-sairauksista ja heidän kova kiireensä. 10 minuutin vastaanotolla ei pysty selvittämään asiakkaan koko elämän aikana kertynyttä kuormitusta (lääkärikään ei ole noita tai selvännäkijä). Sitten lääkäri joutuu vaan määräämään lääkettä. Lääke on ok, mutta sitä pitää antaa vain selvitettyyn tarpeeseen ja löytää oikea lääke.
Monet syövät lyhytaikaiseksi avuksi tarkoitettuja lääkkeitä vuosikymmeniä. Se on iso ongelma.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ytrewqqwerty
8.6.2011 20:27
Suomessa vaan tuntuu olevan meininki usein sitä, että tyrkätään resepti kouraan ja jos et lääkkeitä halua (vaan mieluummin keskusteluapua), et saa hoitoakaan. Nimim. kokemusta on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kiitospaljon
5.8.2011 19:34
Katsoin YLE:n ohjelman.MAHTAVAA!!!Nämä sinun teesisi pätevät kyllä ihan toisissakin sairauksissa. Tässä sitä ollaan oltu pillerin pyörittäjiä kohta viisi vuotta.Olen itse pohtinut asioita. Aikalailla samoilla linjoilla ollaan. Miksi meillä on mielenterveyshoito näin alkeellisella tasolla? Ei voi olla mitenkään normaalia, että 430 000 ihmistä syö masennuslääkkeitä.Tämä on aikapommi, joka kytee.Herätys, tuossa joukossa on varmasti paljon ihmisiä jotka eivät niitä todella tarvitsisi. Olet piristävä poikkeus näiden liukuhihna psykologien joukossa. Omaa elämää ei todellakaan saa ulkoistaa asiantuntijoille. On helpompi syyttää aivokemiaa, kun lähteä miettimään mikä tässä nyt todella mättää. On helpompi antaa jokaiselle lääke kuin auttaa jokaista kulkemaa omaa polkuaan, itsenäisesti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
synkkäsisäkkö
5.6.2014 12:43
Jep jep. Oma vikahan se on kun tällainen synkkä sisäkkö. Tarvii vaan ajatella ihan vitun positiivisesti, kyllä se masennus häviää. :D Niinh, kyllähän se vaiks verenpainekin alenee, kun vaan uskoo ja ajattelee niin. Ei siihen(kään) lääkitystä tarvita, Vai miten se meni........?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Defenssilandia
6.6.2014 12:04
Itse asiassa verenpaine alenee tehokkaimmin painoa pudottamalla, ruokavaliolla, liikunnalla ja ajattelun ja elämän muuttamisella rauhallisemmaksi. Lääkärit ovat arvioineet enemmistön lääkkeitä popsivista paranevan elämäntapamuutoksilla, mutta tätä eivät kovapäiset suomalaiset edes harkitse. Meillä on tapana olla negatiivisia, loukkaantuneita ja uhri-mentaliteetilla urputtaa vaan vastaan.
Masennukselle tai verenpaineelle ei AINA itse voi mitään, mutta useimpien kohdalla on paljon muutakin tehtävissä kuin popsia lääkkeitä.
Katja Lemberg
7.7.2014 13:53
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/potilaan-aani/masennus-ei-parane-ennen-henkista-kasvua/
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin