Jumalani nikotiini

Oe voe, kuinka kadunkaan jokaista savuketta jonka olen polttanut ja jokaista kertaa kun olen nuuskan huuleeni työntänyt.

Vuoden vaihteessa tuli sitten luvattua itselleen päästä irti
tuon petollisen ja oi niin ihanan nikotiin otteesta. Helpommin päätetty kuin toteutettu.

Jengi horisee siitä kuinka pitää vaan tehdä se päätös ja lopettaa, sillä selvä. Paskat. Yleensä näitä loistavia vinkkejä kuule porukalta jotka eivät ole eläessään koskeneetkaan nikotiiniin. Helppo siis huudella.

Miten monta kertaa päivässä sitä yrittääkään kusettaa itseään ja etsiä kaiken maailman tekosyitä jotta voisi paremmalla omatunnolla imaista yhden savukkeen... ohhoh täänän on Erkin nimipäivä. Poltetaas yks Ekin kunniaks.

Ihminen pystyy vierailemaan toisilla planeetoilla, mutta esim. syöpään, aidsiin tai nikotiiniriippuvuuteen ei keksitä
lääkkeitä. Mitä, mitä????

Kaikista hauskinta on se että ihmiset ympärillä joilla ei ole ollut nikotiiniriippuvuutta eivät vaan pysty käsittämään miten kurjalta ja ahdistavalta tuntuu kun pää ja keho huutavat tupakkaa sellaisella infernaalisella möyrinällä, että taju meinaa lähteä.

Ja sitten kun yrittää sanoa että nyt hieman kiristää pipoa kun yritän lopettaa, niin joku vielä totetaa että mitä siinä valitat, itsepähän aloitit. KIIIIIIITOS!

Mikset kokeile laastareita ja nikotiinipurkkaa? Miksi kokeilisin, miten se auttaa mua pääsemään nikotiiniriippuvuudessta? Tupakkayhtiöiden sijasta rahat menevät lääkefirmalle. Riippuvuus pysyy ja näytän idiootilta kun jyrsin viittä Nicorettea kerralla kuin kiukkuinen orava.
Samalla keho vielä huutaa savua keuhkoihin. Parhaimmassa tapuksessa päädyn ulos polttamaan röökiä Nicorette huulessa.

Noh. Näillä näpyttelyillä sain pidettyä itseni irti ainakin seuraavan tunnin ajan. Helppoa se ei ole, mutta periksi en anna. (Ainakaan vielä)

Ai heit nikotiini