Matalasta kohdasta yli...

Miksi ihmiset mielummin suoltaa suustaan pieniä ja typeriä valheita jotka vaikeuttaa kaikkien elämää, sen sijaan että kertoisivat totuuden? Mitä häh? Mikä siinä on ettei suurin osa ihmisistä uskalla tai halua puhua totta? Onks jengi niin helvetin nössöjä että ne pelkää toisten reaktioita ja sen takia suoltaa suustaan mitä sattuu?

En taaskaan vaan tajua. Itse olen vuosien mittaan huomannut että totuudessa pysyminen on helpointa. Kohtuutta tietysti pitää olla esim. jos kaveri on saanut skidin ja se skidi on sun mielestä maailman rumin vauva, niin ehkä sitä ei nyt tarvii sitten ihan suoraan laukoa toisen naamalle. Mutta missä sitten menee raja? Toiset loukkaantuu helpommin kuin toiset, mutta pitääkö sen takia valehdella?

Vai onko kyse siitä että jengi ei kestä totuuksia? Kaikki elää jossain omassa pienessä mielikuvitusmaailmassaa johon rakennetaan tietyllainen minäkuva joka ei sitten ihan matchaa sen kanssa mitä muut näkee. Sitten kun joku sanoo esim. ompa sulle tullut paljon finnejä, niin koko maailma romahtaa.

Onneksi on helppo huudella kun itse on niin vitun täydellinen.

Ai laav maiself