Ensimmäisessä maailmansodassa eräs englantilaissotilas katsoi kauhistuneena miten hänen elinikäinen ystävänsä kaatui hyökkäyksessä konekiväärituleen. Joukkue joutui perääntymään. Sotilas pyysi luutnantilta että hän saisi hakea ystävänsä pois ”ei-kenenkään-maalta”.
Luutnantti antoi luvan, mutta lisäsi: ”Se tuskin kannattaa.
Kaverisi on luultavasti jo kuollut, ja saatat itsekin kuolla turhan takia.”
Sotilas ei välittänyt varoituksista ja kuin ihmeen kaupalla hän pääsi kaverinsa luokse, nosti tämän harteilleen ja haavoittui itsekin kompuroidessaan takaisin.
Luutnantti auttoi heidät turvaan ja totesi samalla, että sotilaan ystävä oli kuollut. ”Otan osaa. Mutta minähän sanoin että se ei kannata. Ystäväsi on kuollut ja sinä olet vakavasti haavoittunut.”
”Kyllä se kannatti”, sotilas vastasi.
”Miten niin kannatti?”, luutnantti ihmetteli.
”Kyllä se oli sen arvoista”, sotilas toisti.
”Kun pääsin ystäväni luokse, hän oli vielä hengissä ja sanoi: ”Jim, minä tiesin että sinä et jättäisi.”
Tekstin alkuperä tuntematon, mutta tässä hieman ajateltavaa meille kaikille.
2 kommenttia
Flash-Bang
13.2.2009 15:43
Näitä on ollut jokaisella rintamalla. Mm. mannerheimristin ritari Penttilä kantoi haisevan ystävänsä ruumiin tälle puolelle henkensä uhalla, kilometritolkulla helteisiä soita...
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:50
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin