Elämme maailmassa, joka on tehty kakaroita varten. Mitä vaan voi tehdä hetken mielijohteesta ilman, että tarvitsee kantaa huolta seurauksista, sillä Systeemi huolehtii siitä, että kaikilla on hyvä olla. Riippumatta siitä, onko heillä itsellään mitään myötävaikutusta asiaan.
Infantilisaatio tarkoittaa sitä, että ihmisellä on koko ajan oikeus elää lapsen lailla. Kaikilla oikeuksilla mutta ilman vastuuta.
Jos haluat lapsen, voit kyllä tehdä lapsen. Sinun ei tarvitse olla kyvykäs kasvattaja tai edes kykenevä elättämään, kyllä yhteiskunta huolehtii.
Jos haluat elää tekemättä töitä, onnistuu se kyllä. Sinun ei tarvitse mennä töihin, sillä on sossu, joka kyllä maksaa ja huolehtii. Saat luonnollisesti myös oman asunnon, jonka yhteiskunta maksaa.
Sosiaalivaltio myös riisti isältä paikkansa perheen elättäjänä. Samalla se vei länsimaalaisen miehen itsetunnon, ja (yhä) kasvava osa elää edelleen lapsuutensa epärealistisia fantasioita koska ne ovat rakkaita eikä niistä tarvitse luopua. Pelottavan harva tuntee enää kantavansa vastuuta perheensä tai maansa turvallisuudesta. Ihmisille, joilta on viety elämän merkitykselliset asiat pois, jää vain hedonismi ja nihilismi. Omasta egosta kaikki alkaa ja siihen myös loppuu.
Vastuun vieminen ihmisiltä on mahdollisesti suurin saatana, jonka olen kohdannut (pääasiassa siksi, että se mahdollistaa osapuilleen kaikki muut päättömyydet). Koska mistään ei tarvitse huolehtia, voi kaiken vetää lekkeriksi. Tulos? Helvetinmoinen määrä ihmisiä, jotka eivät ole valmiita, halukkaita tai kykeneviä kantamaan vastuuta omasta elämästään saati toisten.
Vastuunkanto, perheen luominen ja aikuisuuteen tähtääminen on poissa muodista. Lapsuutta jatketaan (usein ennenaikaiseen) hautaan asti.
Milloin ja miksi infantilismi syntyi? Ketkä ovat vastuussa? Ja, kaikkein tärkeimpänä, millä helvetillä siitä pääsee eroon?
PUHEENJOHTAJA
HARMAA ÄÄNI
http://groups.msn.com/imuttft67s4b0h1nve547rcon0/_whatsnew.msnw
