Blogi

Nyt ei enää ookkaa kipee olo ja naureskelen rajattomalle tyhmyydelleni, joka onkin viisasta. onnex oon silti kipeesti rakastunut edelleen. pimu ei oo mulle mitenkään itsestäänselvä juttu,ja mulla ei oo sen kämpässä edes hamasharjaa ja hyvä näin.

ravut on kuulemma roikkujatyyppiä, joten mä en oo liikoja roikkunut pimun kämpillä ja muutenkin meidän on ween vaikee ilmaista luurissa toisiamme edelleen -toimimme paremmin manuaalissa ja ärsyttävän harvoin. ja tästä kaikesta ei voi kiittää kuin itseensä ja sitä , et pimu jaksaa vieläkin olla yhtä puulla päähän lyöty kuin mä
-tietty naiset voivat valehdella vielä uskottavammin kuin me miehet, joten tää homma on sopivan syventävää toimiakseen tuoreena.

eilen olinkin jo melko lähellä mennä sinne, mut oli väärä päivä. tänään taas oli oikee päivä, mut ihan witun väärä silti:P
mä saan tästä kai jotain taidetta syventävää -hyvä kiertoilmaus sanoo et osaan olla aika ujo ja muutenkin laiska hoitamaan parisuhteita. maailmanparannus ja kaikki tää muu musa tulee aina oleen päällimmäisenä...ja tää on yksinäistä puuhaa...pakko pitää välillä maailnantuskia, ahdistuksia yms. sisällään ja ryvetyttää itseään pikkasen kipeex niissä, et jaksaa kestää taas.

mulla oli kirjoja ja kaikkee tossa valmiina kuumepotilaan arkeen. onnex mittasin itse "kuumeen" jota sitten ei ollut.
36,4 on normaalia lämpöä -naisilla on kyl outo huumorintaju. Noi mulle kirjastosta tuodut kirjat olikin ihan paskoja, ja olis ollut aika tylsää olla makuulla ihan väkisin oletetussa kuumeessa -tässä tulee väkisinkin luulotautisex.

mä en ookkaan ihan niin täydellinen kuin ooon kuvitellut. onhan tää witun noloo olla kuumeessa. toisaalta en kyllä olis kuumeetta saanukkaan, jos olisin ollut positiivisempi
ja silleen -pakottava oikeassaolo olis paljon hienompi diagnoosi kuin "vilustunut".

pitäs maata ja olla hissukseen -mahdoton tehtävä näin levottomalle mielelle.

toi helistin on soinut tossa koko aamun -enkä oo keksinyt mitään tekosyitä kieltäytyäkseni kaikesta -ihmiset on witun rassaawia. kai mun pitää ottaa ne kaikki samaan puheluun ja sanoo, että mä en kestä teitä tänään:P vai onkohan mun jotenkin sosiaalivelvotteisesti vaan väkisin mennä viihdyttään ihmisiä tuhannnen watin tekohymyllä, et niille tulis kivaa.

menin kaupunkiin pimulle, mut eihän nyt ollutkaan perjantai
...ja joku huppupää yritti tulla lyömään mua -ihme hiippareita liikenteessä:)

tosi upeeta, mä oonkin toivonut vettä että pikku maanviljelysharrastukseni sekä puutarhanhoito toimisi niinku pitää -vesi on nykyään kortilla ja taivaalta hapettunutta vettä ei voita mikään.

ihmiset sairastuvat usein omiin pelkoihinsa, joihin uskovat. Myös tunteitten, mielipiteiden jne. patoutuminen sisälläpitäminen ilman tarpeellista ulosantia on pidemmän päälle tappavaa.
laulaminen, musikiin soittaminen, piirtely, kirjoittaminen jne. auttavat jonnin verran.

Pelkojen kohtaaminen on kaiken A ja O.
Myös ylenpalttinen häpeäntunne on umpimielistä ja tappavaa
-se onkin meidän suomalaisten kansallistauti....hulluttelu on rentouttavaa ja avaa monia patoja -samoin kuin kyky nauraa myös itselleen.

Jenkeissä on katoamassa mehiläiset. Jenkit ovat lukeneet ilmeisesti Einsteinin suhteellisuusteoriaa ja muutakin hädissään. Einstein on sanonut jotenin näin , että kun ekana vuotena loppuvat mehiläiset, niin seuraavana vuonna kukat ja sitä seuraavana muut kasvit kunnes onkin ihmisten vuoro loppua -liittyy siihe, että mehiläiset pölyttävät kasvit.

Tämä on havahduttanut jenkkejä aina hysteriaan ja paniikkin asti. Suomessa moista ei oo vielä tapahtunut -paha ja tyhmyys kostautuu ennemmin ja myöhemmin....en sääli ahneutta enkä ahneita -sillä jenkit tuputtaa kaikkee "fiksua tännekkin".

Sitten ne tyhmät ihmettelee mistä se voi johtua. Yksi syy vois olla vaikka hippien ruohosatojen tuhoaminen keinoja kaihtamatta myrkyttällä kaiken muunkin elollisen erilaisilla myrkyillä helikoptereistaan ja lentokoneistaan ...ja myrkyt tietty vielä tuulen yms. mukana leviävät minne sattuu.niin , ettei maaperässä kasva enää mikään elollinen...vaan se autioituu pikkuhiljaa erämaaksi -jota siellä jo muutenkin on ydinkokeitten jäljiltä. tyhmät jenkit myrkyttävät myös samoin cocapensaita, oopiumia ja eivät tajua muutenkaan, että niitä yhä käytetään myös lääkekasveina ja kipulääkkeenä siinä missä nykyään jo hammppua ka cocaakin. Hampussa on muuten kaikkein eniten sairauksia parantavia aineita kuin missään kasvissa. se sisältää kaikki aminohapot, kaikki b-vitamiinit jne. suomessakin siitä kehitellään jo syöpälääkkeitä kun siinä ei oo havaittu sivuvaikutuksia juuri ollenkaan.

En kannata huumeitten viihdekäyttöä sen enmpää kuin muunkaan päihteitten -uskon kohtuuteen. viina on viisasten juoma ja hampusta ja muista luonnon yrteistä vois sanoa samaa. Mutta DDT yms. ei oo mitään luontoa parantavia aineita -eikä typerä kaksinaismoraali.

KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN

lääketiede on ihan persestä ja lääketeollisuuden ahneuden armoilla meille keksitään erilaisia muotitauteja jotta söisismme lisää lääkkeitä, ja näin meidän elimistömme tasapaino järkkyy (esim.antibioottien, tulehduslääkkeitten ja keskittymishäiriöilääkkeitten turha käyttö ja luonnon parantavan vaikutuksen vähätteleminen) -ilman luontoa kun ei oo elämää eikä edes niitä paskoja synteettisiä lääkkeitä. ihmistä ei edelleenkään hoideta kokonaisvaltaisena otuksena, vaan putkinäköisesti eri spesialistit tekevät diagnoosejaan -kukaan lekuri esim. juurikaan tuu kertomaan mitä ruokia pitäs syödä pysyäkseen terveenä, mut pyhiä kolmiolääkkeitä määrätään sen mukaan mikä lääketehdas paremmin on antanut ilmaisia lääkenäytteitä lääkäreille -elikkäs karkeesti sanoen lahjontaa ja ihmisten käyttämistä koekaniineina.

Ari oli kolmekymmentäkuusi-vuotias rappukayttävissä ja yömaijoissa nukkuva juoppo. Hän asteli juuri Nesteen

huoltoaseman auettua sinne, kähveltämään muovisen Masinol-pullon -siitä sai hyvän kännin pysyäkseen vireessä

lokaisilla marraskuun raiskaamilla kaduilla. Ruskea kauh-

tunut popliinitakki hän saapui väijjyksistä huoltoaseman takaa pitkin seinustaa nurkalle. Nurkan takana parin metrin päässä oli metallisessa hyllykössä Masinoilia ja muita autoon tarvittavia nesteitä. Pian Ari käväisi kenen-

kään huomaatta nappaamassa Masinol-pullon ja palasi sa-

maa reittiä takaisin. Hän saapui kädet täristen läheisen kirkon puistikkoon, istahti penkille ja otti aluksi pienen

huikan; -se pysyi sissällä. Nyt isompi huikka. Pikkuhiljaa

hänen huonovoitinsa hälveni Masinolin turruttavaan vai-

kutukseen. Kylmyys ja vapina katosivat.

Kolme skinhead nuorukaista huomasivat nukkuvan Arin. Riemuissaan he alkoivat potkia tätä henkihieveriin, niin että luut rutisivat. Ari suusta tuli korinan lisäksi verta. Paikalle kerääntyi runsaasti sivusta katsojia, mutta apuun heistä kukaan ei rynnännyt. Sairaalassa Arilla todettiin

leukaluun murtuma, neljän kylkiluun murtuma, katkennut vasen käsivarsi sekä lukuisia haavoja ja ruhjeita. Sisäeli-

met olivat kunnossa , lukuunottamatta erilaisista alkoho-

lituotteista pahoin laajennutta maksaa.

Kaksi kuukautta Ari joutui sairaalassa viettämäänja se

tuntui helvetiltä ilman alkoholia. Arille annettiin kipulääk-

keiden lisäksi vitamiiniruiskeita ja Diapam-pillereitä alkoholin vieroitusoireisiin. Eräs anestesialääkäri oli kehottanut Aria liittymään AA-kerhoon (anonyymit al-

koholistit), ja Ari oli silloin vakaasti päättänyt raitistua,

muuten hän kuolisi.

Ari saapui ensimmäistä kertaa AA-kerhoon. Eräs ystävälli-

nen mies ohjasi hänet pöytään, josta sai ottaa kahvia ja pullaa. Kahvi ja pulla kädessään hän asteli muiden mukana istumaan pitkän pöydän ääreen -tunnelma oli leppoisa ja jotkin ihmiset juttelivat toisilleen.

Ari oli makeuttanut kahvinsa kahdella palasokerilla ja lisännyt siihen tilkan maitoa. Kahvi maistui hyvälle ja pi-

risti hiljaista, hämmentynyttä Aria niin, että hän vaihtoi muutaman sanan vieressään istuvan naisen kanssa, jolla

oli punaiseksi värjätty polkkatukka.

Kokouksen johtaja nousi seisomaan ja toivotti tervetul-

leeksi kaikki uudet ja vanhat jäsenet hän kertoi

AA-ryhmän toimintatavoista ja periaatteista. Tavoitteena oli raittius, ja kaikki ryhmässä puhuttu jäisi näiden seinien

sisäpuolelle. Homman nimi oli ottaa asiat päivä kerrallaan.

Sitten ihmiset vuorollaan kertoivat kellon myötäisessä järsestyksessä alkoholismiin johtaneita tarinoitaan.

Ari kuunteli tarkkaavaisesti syvää myötätuntoa kokien.

Hän huomasi kahvisa loppuneen pahvisesta kertakäyttö-

mukistaan. Hän hiippaili hakemaan lisää kahvia varoen häiritsemästä matalalla äänellä elämänkertaansa ker-

tovaa lihavaa miestä.

Pian oli Arin oli Arin vuoro kertoa tarinaansa. Nyt oli

hänen vieressään istuvan Raijan vuoro aloittaa tarinan-

sa. "Mitenkä tämän nyt aloittais...No nuorena sitä tuli juotua viikonloppuisin ja ystävien kanssa aika rajusti.

Joimme etupäässä valkkaria, siis valkoviiniä ja joskus punaviiniä. Koulunkäynti alkoi kärsiä siitä, että hain hyväksyntää ja rohkeutta viinistä. Pohjimmiltani olen aika ujo ja arka, muttaa viina tuntui tekevän minusta

kauniin ja ihmeitätekevän prinsessan."

Sanottuaan;"Hei, olen Ari ja alkoholisti", muut AA-

kerholaiset vastasivat kuorossa;"Hei Ari" Ari oli häm-

mentynyt tästä tavattomasta empatiasta ja häneltä tuli itku. Hän yritti ryhdistäytyä, mutta tuloksetta -hänen

tarinansa jäisi ehkä ensikerraksi.

Raija tunsi myötätuntoa ja kasvavaa hellyyttä pitkää i-

hanaa honteloa Aria kohtaan -mies joka uskalsi avoi-

mesti näyttää tunteensa. Raija oli vuosi takaperin jää-

nyt leskeksi miehensä kuoltua maksakirroosiin -eh-

kä se oli se sysäys tulla AA-kerhoon. Raija oli tunte-

nut onttoa tyhjyyttä ja rakkaudettomuutta jo aivan liian pitkään. Arissa hän näki miehen jonka kanssa

voisi jakaa elämän ilot ja surut. Tuon miehen juttusille

hän kokouksen jälkeen halusi.

Aria hävetti, pää painuksissa hän meni kohti ulko ovea

muiden mukana. Hänen yllätyksekseen vierellä istunut

hyvännäköinen punapää tuli hänen juttusilleen. Raija tiedusteli minnne hänellä oli matka ja kauhistui kuul-

lessaan, että Ari oli menossa yömajaan. Raija otti Arin

käden käteensä ja kutsui hänet luokseen. Näin he pää-

tyivät yhdessä käsikynkässä kävellen Raijan kerrostalo-

kaksioon.

Raija oli haltioissaan keittäessään kahvia Arin istuessa

olohuoneen nahkasohvalla selaillen viikkolehtiä. Raija

kattasi olohuoneen pöydälle voileipiä ja pullaa. Sitten hän kaatoi uudesta expressokeittimestä heille kumpaisellekkin kuppeihin tuota niiin maukasta kahvia, ja hänen mielihyväkseen Ari kehui hänen kah-

vinsa olevan parasta mitä koskaan oli juonut -tosin hän ei ollut juuri koskaan juonutkaan, mitä nyt sitten

AA-kerhon myötä.

Ari heräsi väsyneenä, mutta onnellisena keittämään aamukahvia Raijan vielä nukkuessa. Kolme kupillista juotuaan Ari alkoi silminnähden piristyä. Yöllä he oli-

vat rakastelleet kyltymättöminä ja pitkään, joten Ari ei ollut nukkunut kuin kolmisen tuntia. Raija tuli unen-

pöpperöisenä kukallisessa aamutakissaan leveästi hau-

kotellen antamaan hellän suukon kumppanilleen. He

keskustelivat kahvia juodessaan siittä, mitä tekisivät tä-

nään. He päättivät mennä bíngoon. Käsikynkkää he astelivat bingohalliin joka oli melkein täynnä, etupäässä

vanhempaa väkeä. Siellä oli myös ilmainen kahvi- ja mehupöytä -sen Ari pani tyytyväisenä merkille. Hän asteli Raijan kummastukseksi ensin vailla herrasmiehen

elkeitään suoraan kahvipöytään ottamaan isosta pump-

putermoskannusta kahvia. Kaiken kukkuraksi hän joi

kahvinsa loppuun pikavauhdilla siinä pöydän ääressä ja

otti heti perään toisen kahvin, mutta havahtui tajua-

maan oman huonon käytöksensä ja ojensi kertakäyt-

töiseen pahvimukiin ottamansa kahvin Raijalle. Sitten

he menivät huoneen takaosaan istumaan ja pelaamaan.

He olivat pelanneet kolmisen tuntia vailla menestystä.

Ari kävi välillä hakemassa lisää kahvia tuoden Raijjallekkin, mutta Raija sai tarpeekseen kahvista kol-

matta mukillista juotuaan. Ari sensijaan tunsi olevansa paremmassa vedossa kun sai kofeiinia vereensä. Tosin kahvi pisti aluksi mahan sekaisin, ja kusellakin piti käy-

dä tämäntästä. Ari sai toisen vaakarivin ensimmäisenä

kun berttta kahdeksan kuulutettiin. Hän voitti kahvipa-

ketin.

"Olen Ari ja alkoholisti. Kaikki tämä juominen, tarkoi-

tan rankempi juominen, alkoi siitä kun sain loparit tili-

toimistosta. Minä vaan tuumin vaan tuuumin että tuik-

ku murheeseen, ja niitä tuikkujahan tuli otettua enem-

mänkin. Sit eukko kyllästy ryyppäilyyni ja muutti asu-

maan jonkun taxikuskin luo...Mun sydän särkyi, ja pas-

kat mä enää mistään välitin -paits viinasta. Lohduttau-

duin juomalla itseni tainnoksiin. Sit muija vei kalliin a-

sianajansa kanssa yli puolet omaisuudestamme ja asunto piti myysä ja autokin. Lopulta mulla ei ollut ku

vaatteeni. Aloin pyöriä muiden suunnilleen saman koh-

talon omaavien remmeissä kapakoissa ja lopulta puis-

toissa.... Elämäni tuntui tarkoituksettomalta ja halvek-

sin itseäni. Yritin ampua itsenikin pöllittyäni Kaken pislarin, mutta epäonnekseni tai onnekseni sen tussarin lipas oli vailla kuteja. Sitten mä en enään jasanut pum-

miakkaan, jotan siirrin tenttuun. Että semmosta vaan."

XXX

Ari lopetti tarinansa AA-kerholla ja meni ylettömästä kahvinjuonnista hikisenä ja tärisevänä hakemaan lisää

kahvia. Ari oli huomannut , että ilman kahvia hänen päätäään särki ja hän oli väsynyt, mutta muutaman

kahvikupposen jälkeen hän oli kuin uusi mies - ja

aina maanisuuten asti toimelias.

XXX

Raija lähetti Arin kauppaan ostamaan maitoa, kahvia ja

kananmunia. Ari saapui läheiseen K-markettiin ja totesi tyytyväisenä siellä olevan ilmaisen kahvitarjoilun. Siellä

oli myös ilmaiset juustonmaistajaiset, mutta siittä Ari ei

piitannut. K-marketissa hän joi myymäläapulaisen ih-

metykseksi kolme mukillista talon tarjoamaa kahvia.

Reippaana Ari palasi Raijan luo ostettuaan punaisen ruuusun matkanvarrella olevasta kukkakaupasta Raijan yllätykseksi.

Ari vietti suurimman osan ajastaan kahviloissa, bingois-

sa sekä ostoksilla, ja Raija alkoi olla huolissaan. Eräänä

aamuna kesken kahvinjuontinsa Ari äkkiä voihkaisi

vatsaansa pidellen lysähtäen sikiöasentoon. Arin kasvot olivat kelmeät ja Raija hätääntyneenä soitti ambulans-

sin. Sairaalassa lääkäri totesi Arilla olevan vatsahaavan,

ja Arin oli ehdottomasti lopetettava kahvinjuonti. Niin Ari joutui viettämään aikaansa sairaalassa reilun viikon verran.

Arin päätä särki ja hän oli lopen uupunut kävellessään

bingon ohitse. Haikeinmielin hän katsoi bingo-pelureit-

ten höyryäviä pahvisia kahvimukeja. Hän pakotti itsensä kävelemään nopeammin bingon ohitse. Tähän

oli tultu -hän oli alkoholisti ja kahvi-addikti, ja nyt oli

vain jaksettava.