M I E L E N V A N K I N A
Mä olen ollut täällä jo kolme vai neljä vuotta
- en tarkaalleen muista, sillä täällä ajalla ei
ole merkitystä ...tai on sillä, kun on ruoka-aika tai lääkitys jaetaan. Mun diagnoosi on maanisdepres-
siivinen. Mä tulin tänne kun haudoin itsemurhaa.
Silloin jokainen pienikin asia tuli käsitettyä nega-
tiivisesti ja se oli samalla niitti...tai paremminkin yk-
si kolmentuuman naula mun tammiseen arkkuni
kanteen. No, en mä oo päässyt itsemurhassa kuin
sen pohtimisen tasolle -en mä pystyis sitä todella teke-
mään. En ole ikinä edes viillellyt itseäni...niin kuin eräs naistuttavani täällä. Meillä oli pieni romanssin
tapainen täällä, mutta hoitajat yllättivä meidät sängystä ja jouduimme sen takia kuulusteluun
- kuin lapsena rehtorin kanssliassa.
No mä oon tän naisen (Taru) kanssa hyviä ystäviä
ja runoilemme molemmat tehden koskettavia biisejä
-minä säestän kitaralla ja Taru laulaa...joskus laulamme myös duettossa tai sit mä karjahtelen eläimellisesti polkien jalalla rytmiä. Kerran viikossa
me esiinnymme Tupakkahuoneessa, joka on jotain
kymmenen neliön kokoinen kaikuva ja humiseva
tila. Ne meidän esiintymiset ovat olleet aina päivän kohokohtia niin meille potilaille kuin myös henki-
lökunnalle -olemme hyvin dramaattisen koskettavia,
ja esiinnymme kaikkemme antaen.
T U P A K K A H U O N E
Tupakkahuone on muutenkin paikka, jossa kokoonnutaan heittämään läppää ja suunnittelemaan
salaisia manöövereita -esimerkiksi suunnitellaan
parinpäivän karkureissua tai jotain hyvää käytän-
nönpilaa jollekkin hoitsulle. Tupakka huoneessa myös juomme kahvimme. Taru ja minä myös harjoittelem-
me uusia biisejämme tupakkahuoneessa, sillä siellä saa aina heti palautetta potilailta...siis rakentavaa kritiikkiä. Potilaiden joukossa on taitelijoita eri
aloilta ja heistä monet ovat innokkaita auttamaan tekstin ja sävellyksen kanssa.
Tupakkahuonetta kaikkein eniten käyttää syvästä
masennuksesta kärsivä keski-ikäinen Seppo. Hän
on niin tuskaisan hermostunut -burn out, että hän polttaa ketjussa punaisia Malboroitaan. Hänellä oli
ennen vaimo ja firma, mutta sitten tuli konkurssi
firmassa ja perään avioliitossa. Nyt ei tunnu olevan kuin velkaa, masennusta ja niitä Malboroita.
Taru on myös maanisdepressiivinen ja sen lisäksi skitsofreeninen; hän kärsii myös hallusinaatioista
- saa joskus raivokohtauksia tai purskahtaa itkuun. Hänellä on ranteet täynnä viiltoja....sääliventeiksihän me niitä kutsutaan.Punainen euforia
on yksi biisimme, joka sopii hyvin näihin sääliventteihin
Hänen silmissään outo valo
muuttui pimeydeksi.
Hänen rakkautensa vihasi
ja onni muuttui lihaksi.
Etsien euforiaa hän vaeltaa.
Viilto viillolta pois hän haluaa.
Etsien euforiaa hän vaeltaa.
Viilto viillolta kohti punaista,
harmoniaa.
(soolo)
Etsien euforiaa hän vaeltaa.
Viilto viillolta pois hän haluaa.
Etsien euforiaa hän vaeltaa.
Viilto viillolta kohti punaista,
harmoniaa.
K A A T O P A I K K A
Mä pidän aivojani kaatopaikkana jonne tuodaan kaikki turha; millä ei enään tee mitään. Mut joskus sieltä löytyy todellinen helmi; vanha putkiradio tai telkkari jonka voi korjata..Turhaa informaatiota tulee
joka tuutista -niin et sekoo...no mä työstän sekavia filmin repliikkejä kynän ja paperin kanssa.
teen niinku paskasta kultaa kirjoittelen outoja sanontoja yhteen ; pilkon sanoja ja liitän vanhat kliseet toimivaksi kokonaisuuseksi. Ihmisiä manipuloidaan mediakulttuurissamme kokoajan.
Jengi ei tajuu kuinka pihalla ne on...ne on massapsykoosissa -ja mä oon myös, mut mä onnekseni tajuan ja tunnustan sen.
Tää Pitkänniemen mielisairaala on eräänlainen
päätepysäkki ja ihmiskaatopaikka monen kohdalla.
On muuten hyvin yleistä, että sairaalan henkilökun-
taan kuuluva henkilö päätyy itse potilaaksi -liika empatia on kai pahasta; pitäis olla kliininen. Mutta kai täällä tulee väkisinkin henkilökohtaisia suhteita myös potilaitten ja henkilökunnan välille.
Nyt lopetan sillä Taru tulee paperinippu käsissään
elehtien, että tupakkahuoneeseen. Tarulla on seitsemän uutta biisin sanaa joita hiomme. Ihan hyvää tavaraa, mut tän skitsofrenian loppu tyssää siihen,kun siinä puuttuu
yksi kerto säe ja toisessa säkeistössä on yksi säe lii-
kaa, joten tää on helppo homma laittaaa toisen säkeistön ylimääräinen vajaaseen viimeiseen sä-
keistöön. Sitten kun paperiduuni on tehty mä ajattelen mennä pelaan pleikkarilla GrandTurismoo, mut Taru
repii mua hihasta kohti tupakkahuonetta treenaan seitsemää vajaassa tunnissa kirjoitettua Tarun Herkkää tekstiä -saimme sovitettua ne toimiviksi
melodioiksi reilussa puolessa tunnissa. Taru on maanisempi kuin mä, ja se moittii mua laiskaksi
-niin kuin aina. Mutta mä ymmärrän mitä se haluu ilmaista ja homma toimii hyvín.
SKITSOFRENIA
joku soittaa ovikelloo,
et uskalla avata.
Ryvet omassa paskassasi
-et haluu ketään tavata.
Mikrofoni on asennettu;
mua kuunnellaan.
Kaikki salaisuutesi
postissa kaikille jaetaan.
Sulta viedään ajatukset,
ne sulta riistetään.
sä syöt pelkkiä tyhjiä kuplia
vailla merkityksiääääääää.
Sulta viedään...
P U N T T I S A L I
Joka lauantai oli punttsali ja sen jälkeen sauna.
Punttisalillakäynti on kanssa mukavaa vaihtelua käytävillä vaeltelun sijaan. Punttisalilla on kaikki uusimmat laitteet sekä biljardi että pingis.
Pimgiksellä me yleensä aloitamme yhden subutex-vieroituksessa olevan Jonnen kanssa harjoittelun.
Sitten venyttelemme ja alamme käyttää voimaa kasvattavia laitteita. Punttisalilta me kävelemme osastollemme röökaten(osaston numero on viisi).
Osastolla menemme saunaan ja sitten iltapalan ja lääkkeiden jälkeen katsomaan Salattuja elämiä - se
on kovassa kurssissa täällä.
P L A Y S T A T I O N
Jonnen kans me ajetaan kilpaa rallia pleikkarilla.
Jonne on mua enemmän treenannut pleikkarii, joten se on voittaja melkein joka kisassa - mä oon
yleensä kolmas tai neljäs, mutta tokanakin oon ollut.
Yx ilta pelatessamme mä olin melkein ykkösenä
ku koko laitoksen sähköt katkes - silloin mua vitutti
tosissaan. Koko hullujen orkesteri kokoontui sytkärien ja tulitikkujen välkehtiessä tupakkahuoneeseen - ihan kuin yhteisestä sopimuksesta.
Monet hyvät pelit jouduin keskeyttään Tarun tullessa
silmät pyörien raahaamaan mua orkesteriharjoituk-
siimme.
K E I K K A
Taru kertasi hermostuneesti biisien sanoja ja polt-
ti röökiä ketjussa. Meillä piti olla keikka vartin pääs-
tä, ja Tupakkahuoneen istumapaikat oli jo aikoja sitten täyttyneet. Mä laskin neljään ja aloimme ve-
tää biisejä semmoisella intesiteetillä, että pari hoitsua alkoi kyynelehtiin. Keikka oli menestys ja suunnitelimme jo seuraavaa, mutta minä olin enään viikon Niemessä, joten se meidän bändi jäi sit siihen
keikkaan. Mutta mulla on se keikka nauhalla, ja joskus mä kuuntelen niitä meidän juttuja -niissä oli
munaa. Tarun ansiosta mä aloin oikeestaan kirjoitella
kaikenlaisia juttuja.
L O P P U Z O M B I E
