Olen kuin usvassa ja elän draamaa tuntematta itseäni huijjariksi
-mikä on harvinaista....siis puhua totta tässä maailmassa.
Mule tyypillinen työn ja ja huvin yhtyminen ei oo oikeen toiminut
ja mun on pitänyt skarpata oikeen kunnolla ja se syö miestä. Mä en oo juurikaan tehnyt sitä duunia mitä haluan, vaan enempi velvollisuudesta. Mut mun ystävät on mulle kalleinta mitä mul on -aika pitkään pystyy olemaan ihan omisa oloissaan, mut kyl se mielikuvitus aina joskus lopahtaa ilman kanssaihmisiä....ja eihän yksin voi soittaa bändinäkään.
Mul on ollut ohjelmaa enkä oo kerennyt tännekkään kirjoittelemaan.
Viimeiset pariviikkoo on ollut yhtä suruvalittelua, hautajaisineen, oikeussaleissa vaakkuuttavasti esiintymistä sekä lohduttamista ja avunantoa kuin Jeesuksella.
Onnex oon itse kondiksessa -paits et oon ween uupunut ja kun huolehtiminen taukoaa, hammasärky ilmoittaa olemassaolostaan...mmmm... pääsen istumaan ihana ergonomiselle hammaslääkärin tuuolille ja nauttimaan hoidosta...kunhan muistan tai kerkiän hammaslääkäriin -mä en tajuu miksi jokkut pelkää hammaslääkäriä ihan naurettavan paljon.
Yx muija soitti yöllä ja sano tulevansa taxilla mun luo. Kielsin tulemasta. Ei aina panetakkaan ja tää ei johdu siitä et olisin joteskin masentunut tai edes surullinen tai liian kiireinen
-kaikki sellaiset asiat vaan tuntuvat kasaantuvan mulle ja lähipiirille
joille ei voi ihminen mitään ja tuntee olevansa kerrankin voimaton.
Sitä taas paremmin muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja olla myös hieman nöyrempi.
En tiedä huvittaako tai kerkiänkö viettää taaskaan pikkujouluja teatterilla saati muuallakaan -ei maistu edelleenkään alkoholi ja humeetkaan ei juuri kiinnosta, vaikka niihin vois ollakkin hyviä tekosyitä juuri nyt. Aamulla tein poikkeuksen ja poltin tupakan ja kun sekään ei turruttanut hammassärkyy käärin naurutupakan. Hyvä et sain toimiin tän tietskarin
-kiitos siitä enolleni taas kerran. Kyllä suku ja ystävät on se tärkein turvaverkko ja tuki ja jota liian vähän arvostetaan...sama juttu Luojamme kanssa.
