K L E P T O M A N I A

Syöksyn uhmakkaasti tavarataloon näpistelemään jotain

pientä taskuun sopivaa. Päivän pakonomaisuus näkyy ruo-

katunnin apaattisessa kaaoksessa. Adrealiinitasoni kohoaa

kohti huippuaan. Pian on saatava jotain mielihyvää tuot-

tavaa tavaraa. Silmäni iskeytyvät kullattuun Ronsson-merk-

kiseen savukkeen sytyttimeen -pakkoliike on jo suunniteltu.

Kuin huomaamatta käteni näppärästi noukkii lasivitriinistä

sytyttimen... ilmeenkään värähtämättä sujautan sytyttimen

vaivihkaa popliinitakkini taskuun - helppoa ! Kukaan ei tajun-

nut tapahtumasta mitään.

Siirryn tavaratalon vaateosastolle huokaisemaan nautinnosta

ja tasoittamaan kiivasta pulssiani -sillä varastamisennälkäni on

kasvamassa. Siirryn osastolta toiselle kahmien almanakkoja,

kyniä, lompakoita, , muistivihkoja, korvakoruja ja meik-

kitarvikkeita kunnes huomaan, että kaikki taskuni ja laukkuni

ovat vihjaavan täyteen ahdetut. Pahin himoni on laantumassa

ja astelen jännittyneenä tavaratalosta ulos odottaen kiihtyneenä,

että joku koputtaisi minun olkapäätäni ( minua myymäläetsivien

painajaista ) edes tänään. Mutta mitään ei taaskaan tapahtunut,

ja halveksin ihmisten rehellisyyttä ja sokeutta yhä enemmän.