Käyn duunin puolesta joka päivä eräässä sairaalassa. Tänään kun astuin hissistä ulos, siinä edessä oli ruumis sängyllä. Joo, oli peitetty tietenkin, tosin läpikuultavalla lakanalla, vieressä kukkakimppu.
Niin se elämä vaan loppuu kaikilta aikanaan, ikinä ei tiedä koska, paitsi jos aikoo vetää itsensä jojoon.
Mietin menneisyyttä ja sitä että joku vois pitää ihmeenä että itse olen hengissä. Tässä sitä kumminkin ollaan, se mikä ei tapa vahvistaan - luulen, että sanonta pitää paikkansa itseni kohdalla.
Kohta ulkoilee koiran kanssa. Hyvä ilman, pientä pakkasta vähän lunta maassa. Metsässä näkee siis hyvin ilman tasku/otsalamppua.
Ostin fleksin tänään. Yks lenkki Mateon kanssa sen kanssa mentiin. Hyvin sujui, huomas miten Mateo nauttii kun se saa mennä "vapaana". Tottelee ja tajuaa helvetin hyvin.
Mateolla on yks kynsi paskana takajalasta, sitä se vähän aristaa. Mutta se on onneksi paranemaan päin.
Helvetti ku on paljon keloja päässä, pakko purkaa niintä tänne.
P.S ANTEEKSI JOS ON KIRJOITUS VIRHEITÄ!