Onpas uusi Asfaltti liukasta, lähti duuniauto perä irti ja pyörähdyshän siitä seurasi. Onneks ei ollut muita autoja lähellä, muuten olis saattanut tulla pahaa jälkeä. Eikä ollut edes yli nopeutta, hieman väärä ajolinja. Kaikki hyvin, auto ehjä ja HELVETIN hyvät sävärit. Nyt maistuu olut.
Kauppaan ostaa uudet kengät. Ja jonkun halvan puhelimen, entinen on niin paska ja huonossa kunnossa.
Mikä vittu nuorisoa vaivaa? Pitää kantaa jotain vitun nyrkkirautaa tai puukkoa mukana. No, nyt on ainakin yks vähemmän. Ei vaan tajua, melkoisen urpoja. Sit se reteenä sitä esitteli kavereilleen. Eipä siinä mitään, hymy hyytyi kyl aika nopeasti.*nauraa paskaisesti*
Ei- Itse kohtalooni olen syyllinen.
Tähti sinertävä mikään
ei turmanlankaa kehräellyt,
mi kohtas minut, itse omaks elokseni loin sen.
Tekojen,tapahtumain hauta povessani piilee.
Eloni radan, joka pimeyttä kiertää,
mä olen tähti kultapaisteinen,
jos yötä halon, itse pimeä mä en,
ja oma tahtoni mun määrää maailmani.
Mä olen laki sen! On kuninkuuteni:
En muita määrää, kukaan mua ei.
Ken mua lähestyy vain sitä on,
miks itsensä luulee,
mä mitään hänestä en muovaa.
Helvi Hämäläinen - Lapsellinen maa 1943
Se olen minä. Tää on niin hätästä, huh. Nyt mä tajuan muutaman asia taas lisää itsestäni. Merkillistä. P.s Olen tuntenut kyseisen henkilön.
Perustin yhteisön metsä. Kelailin että sinne voi pistää metsään liittyviä juttaja kunhan ehtii. Kuvia yms, havaintoja.
Niin vaikka tuskin ketään juurikaan kiinnostaa moinen.
Perkele. Kai ne duunissa aukeaa.
Olen ollut kauan poissa teidän luotanne, tästä ajasta, tästä kaupungista.
Olen ilmaa kevyempi, hyvin vaikeasti havaittavissa. En voi edes puhua teille. Olen kuollut. — Tai paremminkin: olin kuollut, mutta yllätyksekseni löysin itseni eräänä iltapäivänä selailemassa sanomalehteä puiston penkiltä, täysin lihallisena ja hyvässä voinnissa.
Se oli välähdyksenomainen oivallus, joka haihtui samantien. Siitä hetkestä lähtien olen tiennyt olevani "elossa".
Kun lähdin olin vielä lapsi. Muistan, miten hento ruumis peitettiin vanhalla ikkunaverholla. Sen jälkeen olen kieltämättä varttunut aika lailla. Minusta oli tullut menestyvä ja toimelias mies. Kaikki olisi ollut hyvin ja minä olisin voinut rauhassa elää elämääni yhtäaikaa ja erikseen sekä karkeammassa että hienommassa olomuodossani, mutta huomasin, että maallinen minäni oli niin syvässä, aikakaudelleen ominaisessa horteessa, etten voinut jättää häntä. — Päätin laskeutua takaisin aineeseen.
Ensin ajatus tuntui vastenmieliseltä vaikka kysymyksessä olikin uhraus minun itseni hyväksi, mutta mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enemmän huomasin maa-elämässä houkutteleviakin piirteitä. Vanhoja muistoja tulvi tajuntaani. Keksimäni miellyttävät asiat alkoivat kasvaa ja kun en pyrkinytkään hillitsemään mielikuvitustani, tuli aineeseenlaskeumisesta lopulta pakonomainen tarve.
Leijun tulevan kotikaupunkini yläpuolella. Sen merkitys minulle kasvaa hetki hetkeltä. Samoin käy minulle ymmärrettävämmäksi koko ajan. Jokainen sanoiksi selkeyttämäni ajatus tuo minua lähemmäksi teitä. — Tämä on ahdistavaa. Muistini.
Pekka Streng
http://www.teosofia.net/ps/
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=516&a=6601
Samoja ajatuksia myös itsellä ajoittain. Mutta mähän olen vaan vatipää.
Istuin duuniautossa taukoa viettämässä. Ohi meni nainen ja muutama muksu, toisella oli ilmapallo kädessä. Hetken päästä pallo tuli mäkeä ylös, oli siis päässyt karkuun, no mä hyppäsin autosta ulos ja otin pallon. Samalla näin että muksut ja nainen oli noin 150metrin päässä. Hyppäsi autoon ja hurautin perään. Siel muksu parkui, kuten arvasinkin. No, yllätys oli suuri kun avasin auton ikkunan ja kysyin onko jotain hukassa, ja ojensin ilmapallon ikkunasta naiselle. Muksu lopetti parkumisen ja nainen kiitteli kovasti. Päivän hyvä työ tuli tehtyä.
Saas nähdä mitä tuleman pitää. Nyt sitä vähätellään, sanotaan että rokote tulee syssymmällä. Eihän se oo edes valmis viel, eikä tietoa toimiiko se. Possuflunssa saattaa yllättää. Sitä odotellessa.
Nyt on ihan pakko ottaa muutama olut.
