Pitäis varmaan lukea se läpi. Aika mielenkiintoisia persoonia ja tyyppejä näköjään suvun historiasta löytyy. Aikaisemmin ei oo kiinnostanut asia lainkaan. Mutta nyt on tullut pari nimeä esille, jotka saivat mielenkiinnon heräämään. On oikein katu ja yliopiston yhden tiedekunnan päärakennus nimetty yhden henkilön mukaan.
Välillä sitä kaipaa jotain. Jotain mitä sais halata, jotain minkä vierestä herätä, jotain... Mutta oon mikä oon, tarviin tilaa, tarviin omaa aikaa, tarviin ymmärrystä. Vaatimuksi, on. Mietin tänään duunissa, vitutuksen ohella, on mitä kaipaan, kaipaan ihmistä joka tajuaa mun kaikki puolet, niin hyvät kuin "pahat". Onkos sellaista olemassa? Sitä en tiedä, mut sen tiedä että välillä olis mukavaa herätä aamulla, ja huomata että joku on siinä vieressä, joku joka tajuaa saman kuin minä. Ajattelee, tiedostaa kuinka lyhyt elämä on.
Miks mä olen syntynyt? En mä ole tänne halunnut, en tänne jossa ihmiset luokitellaan, jossa ihminen ei saa olla sitä mitä on.
Ja kuka on syyllinen? Lokki löydettiin turkistarhalta. Kai noilla tarhaajilla on oikeus tappaa lintuja, vaikka olis uhanalaisia. Tuskin toista kukaan saa syytettä. Kertoo vaan ihmisen asenteista muita eläimiä kohtaan.
Sisko laittoi naamakirjassa yhden biisin. Hyvä valinta, tuli hyvät muistot mieleen kyseisestä laulajattaresta, oi niitä aikoja. Onhan siitä jo vierähtänyt kymmenen vuotta. Mutta mielestä se ei katoa koskaan.
Vois joskus mennä katsoo mimmin keikan.;)
Avainnippu hajos, ja avaimet sinkoili sinne sun tänne. No, luulin että kaikki on tallessa.Kunnes tulin vikaan paikkaan. Siel huomasin että avain oli jossain. No, siel jäi käymättä, ei voi mitään. No, olin purkamassa lastia, siin oli yks neito ottamassa kamoja vastaan ja sille manailin että yks avain on hävinnyt. Ja samassa se saatanan avain löytyi sieltä rojujen seasta. Huokaisin, helvetin hyvä, eipä tarvii pomolle selittää mitään.
Ulkona on harmaata, sateista. Syksyinen fiilis. Kesä kääntyy loppua kohden. Toisaalta syksy on hienoa aikaa, näkee valtavia lintuparvia, jotka valmistautuun lähtöön etelän lämpöön. Luonto alkaa valmistua talven tuloon. Metsät täynnä sieniä, marjoja. Elokuun taivaalla mollottaa hieno kuu. Ai, perkele tahtoon lähtee suolle ihmettelee, mutta vasta viikonloppuna ehtii.
Olet kokemusten ja ajattelun kautta oppinut elämään täysin rennosti omana itsenäsi ja täten tiedät itsestäsi paljon. Tällaisen persoonallisuuden omaava ihminen tietää paheensa, tietää mistä nauttii, tietää mikä tuntuu itsestä hyvältä, mutta mistä tulee jälkeenpäin paha olo. Tällaisen ihmisen ystävä on helppo olla - hänelle voi kertoa luottavaisin mielin kaikki asiat. Kun ihminen tietää itsestään kaiken, hän myös ymmärtää, ettei kaikkea pahaa mitä itsestä löytyy, kannata piilotella. Piiilossa paheet ovat joka tapauksessa olemassa ja niiden piilotteleminen väsyttää. Ihminen tietää ja näkee yleensä itsetiedon kautta hyvin myös toisten ihmisten ajatukset ja voi sortua joskus esittämään tietylle ihmiselle jotain sellaista, mistä toinen ihminen pitäisi. Tämä ei pitemmän päälle kuitenkaan ole hyödyllistä, ja tiedät myös sen! Persoonallisuutesi hedelmät ovat todellakin jaossa suurin määrin. Harvat ihmiset ottavat niitä kuitenkaan vastaan, sillä ne eivät ole huomiota herättäviä. Ne jotka ne kuitenkin ottavat, ottavat ne lämmöllä ja rakkaudella vastaan, sillä ne eivät ole ollenkaan pahasta, vaikka itse voit ollakin!
Jaa, ehkä jotain pointteja tuolla on.
Voivat pelastaa tylsä työillan. Muutama hymy kauniinmalta osapuolelta. Sekä erään muksun kyselyt. Se oli hauskaa.
Kiitos, keskustelu hetkestä. Just sitä mitä hain tänään. Kaunis blondi ja kaunis tumma nainen. pelastitte minun illan. Ja ymmärsitte mun pointin.
Lupasin laittaa tänne blogiin tästä hetkestä.
Fiilis siitä että miehillä ei ole aina pillu mielessä, fiilis siitä että olen avoin ihminen, jos vasta puoli on sen arvoinen.
Te neidit tajusitte sen, iso kiitos, kun sain olla teidän seurana.
Lupaus täytetty.
Viikonloppu edessä.
Muuten hyvä fiilis. Mutta hartia on vasemmalta puolelta ihan saatana kipeä, välillä lähtee tunto kädestä.
