Maailmankuulu filosofi Ilkka Niiniluoto ehdottaa filosofianopetusta peruskoulun oppiaineeksi. Vielä pitemmälle etenee Helsingin Sanomien verkkokolumnisti Mikko-Pekka Heikkinen (17.4.). Hänen mukaansa koulun uskonnonopetus tulisi korvata filosofianopinnoilla.
Vaarattomalta tuntuva ajatus koulujen pakkofilosofiasta alkaa hetken harkinnan jälkeen tuntua kuitenkin moraalisesti arveluttavalta - ellei jopa vaaralliselta.
Onko oikein, että viattomille lapsille opetetaan esimerkiksi Platonin tarua demiurgista, joka muovasi aineellisen maailman käyttäen mallina ideamaailmaa? Onko oikein, että lapsille opetetaan sielun olevan kolmiosainen ja kuolematon? Etenkin Pythagoraan uskonnollisfilosofiset hörhöilyt tulisi sensuroida ensi tilassa lapsilta. Myös Platonin oppi eliitin johtamasta yhteiskunnasta johti kammottaviin seurauksiin - silloin kun sitä sovellettiin Neuvostoliitossa!
Heikkisen mielestä olisi mukaansatempaavaa esittää koululaisille kertomuksia filosofien edesottamuksista ja väittelyistä. Mielestäni filosofeihin liittyvät anekdootit ovat vähintäänkin epäilyttävää opintomateriaalia. Kuvailla nyt tynnyrissä asuneen Diogeneen edesottamuksia lapsille! Muutenkin tiettyjen filosofien taipumukset alaikäisiä kohtaan häkellyttävät.
Näyttää myös siltä, että monet kuuluisat filosofit ovat vain fiktiivisiä ”epähistoriallisia” hahmoja. Esimerkiksi Sokrates on todennäköisesti vain Platonin luomus. Lisäksi Platonin tekstit ovat saattaneet kokea vuosisatojen vieriessä melkoisia muodonmuutoksia. Mihin siis luottaa filosofiassa?
Eikö siis olisi aika unohtaa filosofian opetus koulussa? Filosofiaan liittyvä moraalittomuus, vanhat tarut ja sadut eivät mielestäni sovi tieteelliseen maailmankuvaan perustuvaan tunnustuksettomaan koulujärjestelmäämme. Siispä jyrkkä EI filosofianopiskelulle peruskoulussa!
P.S. Sinänsä uskonto- ja ”filosofiakritiikki” on suotavaa, mutta näyttää siltä, että nykysuomessa kyseinen taiteenlaji kärsii melkoisesta älyn inflaatiosta. Uskontokriittinen keskustelu mediassa perustuu kauttaaltaan räikeille yleistyksille ja historiattomuudelle. Sama keskustelu on yleensä läpeensä politisoitunutta. Siitä totuuden rakastaminen on kaukana. Siis enemmän filosofiaa ja uskontoa kouluihin, että ajattelisimme terävämmin, tietäisimme enemmän mistä puhuisimme, tuntisimme omia juuriamme ja näkisimme paremmin sydämemme silmällä.
P.S.S. Raamatussakin esiintyy filosofiasta tuttu termi viisaus (kreikk. sofia).