Helluntai, helatorstai, helluntai, helatorstai...mitää?
Vuodessa on kaksi mun mielestä erikoisinta ”juhlapäivää” ikinä. Helatorstai ja helluntai. Nämä kaksi niin samannimistä sekä ikävästi ja väärinkäsityksiä luovasti vielä melko samaan aikaan sattuvia. Helatortai on ilmeisesti (siis wikipedian) mukaan jonkinasteinen jeesus-juhla jossa muistellaan jeesuksen 40 päivää sitten tapahtunutta traagista kuolemaa. Tämän takia useimmat eurooppalaiset saavat ilmaisen vapaapäivän, vaikka n. Ei kukaan muista kautta tiedä minkä takia. Ainaki se on hyvä päivä olla ihan armottomassa krapulassa.
Helluntai taas on se juhla jolloin kaikkia sinkkuja painostetaan ikävän sananparren, ”jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä”, avulla takertumaan kiinni siihen yhteen ainoaan joka vain suinkaan sattuu mukaan lähtemään. Jos näin ei tapahdu, saa seuraavat kolme kuukautta (josta hyvinkin mahdollisesti osa on palkallista kesälomaa!)jännittää, että tuleeko sitä hyvää. Jos ei tule niin syy on auttamatta se, ettei helluntaina ollut uhkeimmillaan. Nää on näitä universumin sääntöjä. Jos taas tulee, on pakko keulia koko kesä ja syksy siitä, kuinka sai kuin saikin helluntaina ja ”hahaha nyt on sit koko kesä vaan painettu menemään!”.
Itselleni sattui tänä helatorstaina aikamoinen moka.
Syytän tästä kylläkin erästä kaveriani. Facebookissa hän oli huudellut, miten tänään pitää hankkia miestä, tai ei tuu koko kesänä. Tästä säikähtäneenä säntäsin suihkun ja pienen meikillä sutimisen jälkeen baariin ja kiskaisin parit rohkaisut. Kello alkoi olla ja puoltayötä joten aikaa oli melkosen vähän. Kahdenkymmenen minuutin ja viiden mustikkashotin jälkeen edessäni istui itse David Beckhamin ja James Francon lehtolapsi. Juttua riitti ja olin mitä hurmaavin. Juuri kun meno alkoi käydä astetta intiimimmäksi koin jonkinlaisen herätyksen. Ei saatana, nyt on helatorstai. Eikä se jätkä mikään lehtolapsi ollut. Morjestin miestä ja hipsuttelin pantterikengissäni kotiovelle. Onneksi olin ehtinyt vaan alakerran baariin.