Istun ja katson. Mietin ja haaveilen. Tunnen ja koen. Olen jälleen.
Tätäkö se on?
Tältäkö se tuntui?
Mikä minä olen?
Mistä sen tietää, mistä se tulee, minne se menee ja miten sen löytää? MITÄ!?
Imen keuhkoni täyteen savua. Tunnen sen virtaavan pyörteinä sisälläni kunnes puristan palkeeni kasaan laskemaan harmaan savupilven taivaalle haihtumaan yhtä nopeasti kuin se alunperin kehittyikin. Sikisi keuhkoni imusta.
Muistelen ja kirjoitan. Muistan ja ymmärrän, mutten kumminkaan ole, olenko?
Kävelen taakseni vilkuilematta. Teennäisen rauhallisesti koko ajan valmiina kiihdyttämään tahtia kiivaammaksi. Tarkkailen tilannetta ja olen