Blondimiehen kokkikoulu, seitsemäs osa

Kun se kauan odotettu illan seuralainen päättikin olla tulematta, on aika syödä suruun... Suruun syödään tietysti kanaa. Sitä eilistä kanaa, joka maistui ihan taivaalliselta erilaisten makujen sekametelisopalta, mutta jota tuli tehtyä aivan liian paljon yhden ihmisen syötäväksi.

Tarvittavat työkalut:
Sormet
Silmät
Kattila puolillaan riisiä
Ne eiliset kanantähteet

Ennen aloittamista kannattaa katsella hetken verran hehkeitä luistelevia blondeja...Muista katsoa koko luistelusarja kokonaisuudessaan, ettei tavitse keskeyttää ruoanlaittoa uusinnan katsomista varten.
Vaikka nälkä vaivaakin, aina pitää muista kannustaa omaa kotimaataan vähintään ajatuksissaan.

Muista myös irroittaa nettikaapeli sinua mahdollisesti vakoilevien naapureiden pelossa. Ota mukava asento sohvalla ja kuuntele voittajan puhe loppuun.

Revi siis ne kananlihat reisiltä ja hymyile ajatuksillesi, kuuntele seinän takana kaulinta heiluttelevaa naapuriasi ja muistele hyvällä uteliasta alakerrassasi asuvaa miestä.
Älä unohda jatkaa ruoanlaittoa, mutta muista säntäillä sinne tänne ihan vain yleistä hämminkiä aiheuttaaksesi. Esittele myös ylpeänä alkuviikosta lääkäriltä saamaasi neulanjälkeä kyynärvarressasi.

Irvistele kärsivän näköisesti itseksesi ja haaveile kyljyksistä. *namikyljyksiä*

Muista vatsanpohjaasi repivä nälkä ja sulje se ikkuna, jonka hetki sitten avasit. Vedä samalla verhot eteen, mutta älä kerro kenellekään unohtaneesi pestä kädet vessassa käydessäsi. Suolaa ei tarvitse lisätä valmiiseen ruokaan.

Sotke kaikki ainekset keskenään ja syö tähteet nuolemalla ne pois alustalta, jota käytit... Siis olohuoneen pöydältä.

Laita uuni päälle ja muista jälleen sulkea se, kun ruoka on valmista.

Nauti jääkaapista löytyvän olusen kera edelleen hyvästä seurasta haaveillen...
...ja punaviinistä...ja blondinaisista...ja punatukkaisista myös...

Illalla voit taas itkeä itsesi uneen.

ps. se olut ja ketsuppi meinasivat unohtua...