Onnenpäivä

Lauantaina purkaessani kauppakassien sisältöä jääkaappiin kuulin sen! Se sai mieleni täyttymään toivolla, ilolla ja onnella yhtäaikaa!

Se lämmitti mieltäni ja ruumistani, se kumpusi syvältä maan syövereistä ja taivaan sinestä. Se oli ehkä ihaninta, mitä korvani ovat koskaan kuulleet!

Se oli ääni, jonka kuulin televisiosta. Se oli tuttu ääni, jonka olin kuullut niin monta kertaa aiemminkin, mutta koskaan aiemmin ei se ollut herättänyt minussa moisia tunteita, eikä se ehkä enää koskaan tule niitä samassa mittakaavassa herättämäänkään.

Moni varmaan jo kyselee mielessään, että mikähän se ääni sitten mahtoi olla. Kerron sen kyllä, mutten ihan vielä.

Odota kärsivällisesti niin saatat kuulla sen itsekin. Ehkä...joskus...mahdollisesti...

Ensimmäisen kerran kuulin tuon äänen jo vuosia sitten. Jossain kaukana nuoruudessani, ollessani vielä pieni pellavapäinen poika. Fanaattinen, pyöreä ja maailman ihmeitä vielä sinisten lasien läpi katseleva. Lapsellinen.

Odotan kuulevani tuon äänen tämän kevään aikana vielä useita kertoja. Toivottavasti se raikuu vielä yhtä korkealta ja kovaa kuin niin monta kertaa aiemminkin, luoden toivoa, nostaen verenpainetta ja ennenkaikkea kooten suomalaisia huutamaan yhteen ääneen:

NYT HUUDETAAN...!!!!!

Niin ja se ääni... Niin tosiaan...
Voit ehkä kuulla sen televisiosta, jos katselet tai kuuntelet oikeaa kanavaa oikeaan aikaan...

Kirjoitettaessa soi A-tyyppi: Ihanaa Leijonat Ihanaa