Tulipahan mieleen...

Tänään suunnittelin useamman tunnin kaupassa käyntiä. Mietin pitkään ja hartaasti mitä sieltä ostaisin. Luin jopa fb:n linkkejä ideoita saadakseni, mutta...ostoslista on edelleen tyhjä.

Yksi Pena ehti huudella ikkunasta rivouksia kesken ruoanlaitoin. Tai no...kiehuttelin ihan vaan makaronivettä aikani kuluksi ja harkitsin vakavissani hyvänmakuisen jauhelihakastikkeen pakastamista pakastepurkissa ilman kantta. Mielessä kävi myös pahvisen kertakäyttömukin käyttäminen, mutta ei siihenkään ollut sitä kantta... Kuminauhalla viritelty muovikelmun kappale olisi ehkä ajanut kannen virkaa, mutta onneksi ymmräsin lopulta, että voisin yhtälailla lämmittää sen kastikkeenjämän ja syödä sen makaroniveden kera...

Hieno idea!!! Idiksien idis... Makaroniveteen voi lisätä spaghettia ja siten saan itselleni enemmän syötävää. Vispasin hyvän idean kunniaksi vasenta jalkaani jääkaapin suuntaan muutamia kertoja ravistellen sitä samaan tapaan kuin pieniä lahkeisiin pureutuneita koiria irroitellaan niistä hellävaraisesti.

Siitä kastikkeesta tulee muuten varmasti parempaa, kun sitä lämmittää ensin vähän pienemmällä teholla, asettelee kantta huolellisesti siihen päälle ja sekoittelee korttipakkaa siinä samalla.

Spagettejakin pitää välillä vähän sekoitella. Tuoreita makuelämyksiä siten ainakin saa aikaan ja kirjoittaminen on ehkä kaikkein hauskinta siten, että istuu tyynyn päällä jalat käsien ylitse ojennetuina. Kirjoittaminen pitää tällöin tietenkin toteuttaa molempikätisesti...
En tiedä miten kirjoittaminen spagetin sekoittamiseen mitenkään liittyy, mutta tulipahan mieleen.

Nyt sen ostoslistan kimppuun, jos vaikka saisin sen valmiiksi ennen kauppaan menoa...