Aikaa kuluu ja se kuluu..

Tämmöinen otsikko tuli tänään mieleen kun näin ja tunnistin yhden miehen jonka muistan lapsuudestani. Tunsin koulumaailmasta hänen tyttönsä. Oli mies vähän jo vanhentunut sitten viime näkemästä.. enemmänkin jo pappa. Niin se aika vaan menee eikä kukaan sitä voi estää. Tästä tulikin mieleen tärkeä elämän opetus, eläkää juuri NYT sillä jos aina siirrätte sitä että silloin ja silloin kun.. niin joku päivä se saattaa olla jo myöhäistä se eläminen juuri niin kun haluaa kun ikä panee jo vastaan monessa asiassa. Olkaa siis rohkeita ja ottakaa tilaisuuksista vaarin ! Yritän pitää tämän itsekin mielessä !