Elämästä ihme höpötystä !

Jaa'a oonkos mä kirjotellut täällä jotain kännissä ? =D Ja mitä ? Mut nyt mä heräsin kyllä aivan liian aikaisin, joten painun takaisin sängyn uumeniin kunhan saan ensin sanottua sanottavani..

Oiskohan munkin aika aloittaa säännöllinen seksielämä jossain vaihessa jonkun kanssa ? Oiskohan musta siihen ? Kun en oikein sellaisesta elämästä tajua mitään.. vai jatkanko mihinkään kuulumatonta elämääni jossa tosin on muutamia ystäviä joilta joskus irtoaakin.. sekä yhden illan suhteita.

Niin baarissa ollessani mua joskus häiritsee joidenkin ihmisten ylimielisyys. Tiedän, osaan sen taidon itsekin, mutta mä harvoin oon ilkeä. Siksipä varmaan mua onkin hyvä näpäyttää tai sitten vain kuvittelen. Muuten ihan ok ilta oli, sai höpötellä, mutta mulle kovin tuttu viileyden tunne vaivasi. Eipä siellä ollut mua varten mitään paitti ehkä tosin hyvää juttuseuraa.

Mä kuulun muuten niihin ihmisiin jotka aloittivat seksielämän(tosin eipä se kovin vilkas ole aina ollut) ennen seurustelua. Ehkäpä siksi kun analysoin omia mieltymyksiäni koen olevani jotenkin irrallinen kaikesta. Ja noi yhden illan jutut ovat luonteeltaan sellaisia et ensin kova kiihko etsiä sopiva partneri jossa hetken hieno tunne menee sitten nopeasti ohi kun sai sitten sen mitä hakikin.

Ehkä tuosta johtuen, pelkään että kyllästyn tärkeämpäänkin ihmiseen saatuani häneltä ensimmäisen kerran. Siksipä olen hyvin varovainen sellaisen henkilön kanssa josta olen oikeasti kiinnostunut. Sielujen sympatiaa se vaatii jos jonkun kanssa oikeasti haluaa olla varsinkin tälläinen minun kaltainen ihminen joka ei aina tunnusta toisen ihmisen arvoa. Ehkä olen saanut nenilleni sen verran että olen varovainen ? Nykyään mua siis ahdistaa seksi jollakin tavalla.

Joskus harmittaa kun olen saanut jostain päähäni ylikorostaa itsenäisyyttäni. Pystynkö enää muuttumaan ja kaivamaan tunteet jostain että pystyn rakastamaan toista ihmistä pitkään !? Joskus tuntuu että lyötyä lyödään lisää, yritän tiedostaa ongelmani ja joskus mua pystyy lukemaan kuin avointa kirjaa, mutta samalla mua on vissiin hyvä käyttää myös hyväksi =/

Mutta yllätän itseni jälleen kerran analysoimasta. Näin yllättäessä itseni, tunnen itseni joskus hieman sydämmettömäksi. Kyllä osaan pitää hauskaakin, mutta ehkä hieman valikoidusti ja valikoitujen ihmisten kanssa. Ajattelen varmaan liikaa ja se saattaa viedä hieman elämäniloa pois !? Eihän kukaan kestä tälläistä krapulaista pohdiskelua ja höpötystä, joten painun takaisin koisimaan =D