Itseltään paljon vaativa persoonallisuus !

Täydellisyyteen pyrkiminen ei välttämättä ole aina ihan tervettä. Itselläni se on ollut joskus pahastikin sairauden puolella. Vieläkin joudun taistelemaan aika ajoin sitä vastaan. Hyviä puolia jos siitä etsii terveeltä kantilta on se että jossain elämän alueella voi kehittyä varsin hyväksi ja taitavaksi.

Itse muistan jossain vaiheessa murrosikää yrittävän vetäytyä kaikista häiriötekijöistä pois yrittäen lähinnä keskittyä itseeni. Hieman itsekästä, mutta mielestäni elin hieman turhan ah ahtaita aikoja, joten olin mielestäni oikeutettukin siihen. En ollut tyytyväinen itsessäni joihinkin asioihin ja aloin sitten päämäärätietoisesti kehittämään joitain alueita. Tässä tosin piilee aina se vaara että osa elämää jää elämättä kun suppeasti keskittyy johonkin. Mutta olin jossain vaiheessa jo niin ahdistunut että tämä oli hyvä pakotie pysyä jotenkin raiteillaan tässä elämässä.

Joo kehityin joissain asioissa melko hyväksi itseni mielestä, mutta samalla musta tuli jotenkin konemainen. Tässä itsensä kehittämisessä on se huono puoli, että kieltää itseltään monia muita asioita ja toisaalta aloittaa vasta sitten tavoittelemaan joitakin juttuja kun on ensiksi vain tarpeeksi tyytyväinen itseenä.

Mutta loppujen lopuksi ihminen ei ole koskaan valmis vaan vaatii aina lopulta lisää ja lisää kun edelliset tavoitteet on saavutettu. Empähän minäkään ole juuri missään täydellinen, ei ihmeempiä lahjoja, kunhan olen pyöritellyt itselleni tärkeitä asioita omassa pienessä maailmassani. Mutta on se jotain sentään antanutkin mutta myös ottanut.

En tiedä tulenko tästä perusluonteestani koskaan täysin muuttumaan, mutta sen kanssa on opittava elämään. Nyttenkin olen hieman saanut taas asioitani sotkettua tämän luonteenpiirteen vuoksi, rasittavaa joskus olla omassa kehossaan =/