Olipa kerran Isänpäivä...

...joka meni ihan hyvin kun tuli käytyä sekä isäpuolen että vaaripuolen luona. Ainoa miinus oli etten saanut oikeaan isääni yhteyttä kun yritin soittaa. Soitin kyl sen verran myöhään että saattoi olla jo kyl unten mailla. Aion yrittää huomenna uusiksi, ehdottomasti ! Kyllä se on vaan niin että minun se on tehtävä aloitteet tässä jutussa. Hän ei ehkä kehtaa tai uskalla luulisin sillä olihan meillä reilun 15 vuoden tauko ettei nähty tai soiteltu sitten aina kesään 2007 saakka. Sen näkemisen jälkeen on parit kerrat sentään soitettu muttei nähty. Olihan sitä jo vähän mielessä et ois nyt tänä kesänä viimeistään lähtenyt jo taas käymään, mut se jäi vaan kun oli aika huono kesäkin. Ja tuntuuhan pelkkä ajatuskin edelleen hieman oudolta vaikka olenkin sinne tervetullut. Aion sit olla samantien siel kyl pari päivääkin kun siellä lähden käymään. No soitetaan nyt ensin. Saattaa varsin piankin koittaa se päivä et isä ja poika taas kohtaavat toivon ja rohkeuden mukaan !?