Tulevaisuuden näkymiä ?

Näin tällä viikolla yhden itsestäni vähän vanhemman kaverin joka avitti äitiänsä kuskaamalla tätä rullatuolissa paikasta toiseen. Mietin heti että noinkohan minäkin vielä joskus äitiäni kuskaan ? Ihmiset vanhenevat, vanhempien kohdalla sen huomaaminen lopulta yleensä muuttuu sitten todeksi. Onneksi oma äitini on vielä melkoisen hyvässä kunnossa & yrittää myös pitää kunnostaankin huolen. Äidin & biologisen isän puolelta ei vanhuksia enää löydy, mutta isäpuolen kautta on molemmat vielä hengissä. Tässä voi jo pikkuhiljaa odotella niin pahalta kuin se kuulostaakin että miten kauan he vielä jaksavat !?

Jossain vaiheessa 10-20 vuotta tästä eteenpäin jos ei mitään ikävää ole ehtinyt käydä, alkaa vanhuus vaivata varmaan jo äitiänikin. Pitää vaan toivoa että liike pysyy ettei tarvitsisi siihen mitään apuvälineitä. Olen kyllä valmis avittamaan tulevaisuudessa omia vanhempia paljonkin, ovathan he olleet niin monessa asiassa avuksi yrittäen pitää poikansakin jollain tiellä vaikka niin kovin itsepäinen olenkin ja teen kuitenkin itse kaikki ratkaisuni ja valintani itse tässä elämässä. Mielestäni äitini on ansainnut hienon vanhuuden joten mihinkään vanhainkotiin en häntä halua paitsi sitten aivan pakon sanelemana jos kunto on niin heikko.

Tälläinen hieman vakavempi ja syvällisempi blogi tällä kertaa. Mutta hauskaa viikonloppua Cityläisille siitä huolimatta ! =)