Päätin siis kirjoittaa tänne.
En muista olenko koskaan tehnyt kunnon päiväkirjaakaan.
Yleensä tykkään jutella muille asioistani.
Suorapuheinenkin , liiankin. Joskus siitä saa moitteita.
Olen todellakin omalaatuinen ihme kummajainen ja jos joku ymmärtää mua, ei ole takuita ymmärränkö minä häntä. :)
Mutta kymmenen pistettä ja papukaijamerkki kuitenkin hänelle, sillä minulla on vielä toivomisen varaa etenkin jos tiedän että toiveet voi täyttyä.
En tiedä tulenko koko elämässäni päätymään pysyvään parisuhteeseen.
Mutta voin sanoa että monta on yrittänyttä. Kaksi jopa onnistuneet hetken aikaa koko elämässäni. Ensimmäinen ehkä noin 3 vuotta ja toinen noin puolvuotta... ja välissä oli noin viitisen vuotta ainakin...
Etsin tuttavia sieltä täältä. Monestakin saatan toivoa eroottista ystävyyttä. Mutta kuitenkin loppuviimein moni päätyy vain platoniseksi tapahtuipa siinä päätymisen välillä jotain tai ei. Monestikaan EI tapahdu.
Toivossa on silti aina hyvä elää. Tuo jännitystä elämään.
Koen itseni usein auttajan rooliin. On kiva jos saan jotain selkoa edes toisten elämään, jos en aina itselleni.
Sanotaanhan että parasta terapiaa on toisten auttaminen... ehkä minullakin välillä.
Elän toisten kautta monasti.Toisen nautinnon, toisen onnen, toisen ilon.
Olen välillä niin empaattinen, että ehkä sen takia onnistun tuntemaan toisen ihmisen fyysisen kivun kun kosketan tämän kipeää fyysistä kohtaa.
Ja kerran bussissa puhdistaessani omia henkisiä energiakeskuksiani l. chakroja, koin jotain kipeää jonkin oman chakrani alueella ja arvelin, että se olisikin ollut tämän viereeni istuneen neidon alueelta niitä ongelmia mihin tuo tuntemus liittyi. Ja avasin sitten suuni ja kysyin oliko sillä tietyllä elämän alueella murhetta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että myönsi sen hieman ihmetellenkin asiaa.
Kerroin sitten miksi niin päättelin.
Voin tutustua ihmisiin melkeinpä missä vain. Vaikka sitten miesten vessassa. Siellä olen tavannut erään pitäaikaisen tuttavuuteni, joka siis on mies :D .
Mutta siinä ei ole mitään vessaan liittyvää. Siinä vain kävi niin. Outoa varmaan.
:)
Sitten saatan tutustua bussissa.Kadulla, bussipysäkillä, kaupassa, kirjastossa. Vaikkapa jossain tapahtumassa.
Olen oppinut avaamaan suuni.
Myös internet on ollut tutustumiskanava.
Joskus erittäin hyväkin.
Chatti on auttanut minua oppimaan kirjoittamaan nopeasti kahdella kädellä, vaikkei varmaan ihan kymmensormijärjestelmää korvaisikaan mutta nopeasti kuitenkin.
Eli chatistä voi olla muitakin hyötyjä kuin vain ihmistuttavuudet-live tai virtuaalit.
Jospa tämänkin paikan kautta irtoaisi muutama livekontakti. Edes yksi.
Katsellaan ja ihmetellään.
Näkemisiin ja tapaamisiin.
