Jos mut joku joskus jälleen kesyttää,
niin saa siis PARISUHTEESEEN.
Niin silloin toivoisinkin, että se pysyykin parisuhteena KIRJAIMELLISESTI,
ainakin siltä osalta, ettei siihen hankittais sellaisia ylimääräisiä ruokittavia tai ylimääräisiä jalkoja temmeltämään saman katon alla.
poikkeuksen sallin makuukammarin puolelle molemmin puolin vieraileville yksilöille, niin mulle kuin kumppanille. Tasa-arvoisesti tietysti, enkä välttämättä pitäisi lukua, ellei mulle sitten valitettaisi vaikka mulla kävisi vähemmän ylimääräistä vierailijaa kuin hänellä.
Eli en kaipaa lasta, enkä välttämättä lemmikkiäkään, vaikka rakastan kissoja pienestä pitäen.
Silittäessäni kissaa, sen sukupuolesta riippumatta ajattelen usein että se on olemukseltaan nainen, jota tulee helliä ja paijata niin että se kehrää ja on mielissään. :)
Eli mun suhteeni (kaksi laatuaan, toinen pitempi toinen lyhyempi) ovat kaatuneet juuri tuohon lapsi-kysymykseen.
Se ei vain yksinkertaisesti sovi mun käsityksiini ajan jakamisesta omasta saati yhteisestä ajasta.
En suinkaan ole lapsivihaaja.
Lapsien kanssa on ihan mukava viettää aikaa kun ne ei ole omia. Niiden viattomuus,puhtaus. Joskus saa kyyneleenkin silmään.
Heidän puhtaita ajatuksiaan tulisi vaalia enemmän. Jos suinkin mahdollista.
Mutta se että he ovat toisten lapsia sallii sen vapauden, että kun ei enää riitä omat energiat heidän seurassaan oloon, voi siirtyä kyläilemästä toiseen osoitteeseen.
Siskoni lapsi nyt kaks vuotias, on tosi ihana tapaus seurata.
Mutta mä oon niin tollo, etten huomaa aina, että on vaippa täyttynyt, vaikka osaan sen kyllä vaihtaakin, en ehkä täydellisesti, mutta kuitenkin.
Potalle opettaminen vaatisi ehkä enempi hermoja.
Purisin kai vain hammasta yhteen, sillä en tupakoi, enkä juo.
ja murisisin itsekseni jalkaa maahan polkien. :D
Tuttujen koiria olen lenkkeilyttänyt ja aikoinaan ensimmäisen exäni, jonka luo jopa muutin hetkeksi (n. 1.5 - 3 vuotta, epä- sekä virallisesti).
Koirana oli Shetlannin lammaskoira, jonka karvoihin tarttui mukavasti kaikki ripulit jos niitä tuli.
:)
Mutta juu, tämä miehille tuttu riippumattomuus on kyllä juurtunut mulla näitten lemmikkien huoltamisenkin suhteen.
Yks Santpaulia, kukka multa löytyy, jollain ihmeellä olen tainnut sitä ainakin kolmen vuoden aikana pitää hengissä, vaikken ajatellut edes kasveja hankkia, joten tuttu hankki synttärilahjaks sen mulle.
JA oon pitänyt hengissä miten olen tainnut.
Joskus tututkin sitä vähä harventaneet. Mutta olen siihen multaakin kyllä vaihtanut välillä, lisäämällä lehtisalaattipurkeista, ku hulluahan ois ostaa iso kymmenen kilon säkki yhtä Santpauliaa kohti.
:D
Ai miks niin iso? no kilohinnan halpuuden vuoks tietty :D !
-Jokaisessa meissä asuu pieni Sulo Vilén (Tankki täyteen-sarjan hahmo, niille jotka eivät ole nimestä ja hahmon luonteesta perillä, niin tuppas ostaan mitä milloinkin ´ku sai niin halvalla´)
:)
Että tämmöstä tällä kertaa.
