Punken Roll

Punk sai alkunsa Lontoon lähiöistä 70-luvun lopulla. Aikaa leimasi työläisten liikehdintä Thatcherin hallintoa vastaan. Niistä näkyvimpänä oli hiilikaivostyöläisten nousu työ-olojensa puolesta.

Punk oli aidosti kapinallista. Kapinaa kaikkea vastaan. Hyvä iskulause olisi: What are you rebelling against? What do you got? Tuo tietysty oli nuori kapinallinen elokuvaa mukaillen. Jossa itseään etsivä nuori (James Dean) kapinoi ja on aidosti syrjäytynyt.

Punkkarit edelleen ovat mielestäni hyvin rehellisiä. He ulkoasullaan suoraan näyttävät, ettei heitä sovi käytännössä voi palkata mihinkään yhteiskunnan rakennetta ylläpitävään työhön. Totta kai työelämässä on aina pukeutumiskoodit (dresscode). Hyvin monet keskustelut koskevat lävistyksiä ja tatuointeja. Niin hienoilta kuin nuo näyttävät. Niin siltikään ravintola alalla, tai terveydenhoito alalla ei hyväksytä tatuointeja käsissä tai kasvoissa, eikä myöskään lävistyksiä.

Kumma juttu että monet nuoret voivat olla samaan aikaa syrjäytyneitä, sekä ison kaveriporukan tärkeäitä hahmoja. Mutta onko punk taistelua tuulimyllyjä vastaan. Onko heille enää sijaa kiristyvässä kilpailu yhteiskunnassa. Jossa tulos paineet alkavat jo peruskoulussa. Jääräpäistä toimintaa täytyy myöntää. No ne ovat valintoja: Mersu tai strets farkut.

Jätän tämän tahallani auki. Herättämään ajattelua. En tahdo luokata niinkään ketään. Mutta herättämään ajattelua. Ja kansalaisyhteiskunnan peruspilareitahan on vapaa sana eli sanan vapaus. No tottakai muistaen hyvän maun kriteerit. Toisinaan tapanani on hieman venyttää niitä. No mutta no offense. Not taken. :)

Kirjoitettaessa soi PJ Harvey: Uh Huh Her.