Punken Roll

Minusta lapsille on hyödyksi legot ja nuket. Lapset ovat siitä hauskoja, että he jo pienestä noudottavat sukupuoli roolejaan. Pojat ovat kiinnostuneita autoista ja tytöt nukeista. Legoja rakentamalla oppii hahmottamaan laajoja rakenne kokonaisuuksia. Muusikkona ja atk-osaajana voin kertoa, että nykyään pienet asennus projektini saattavat olla hieman hankalahkoja. Kuten padin yhdistäminen langattomasti, netti tikkuni nettiin, jossa on samalla läppärini on line ja jonka netti kaistan olen jo etukäteen määritellyt itselleni. Ja se vielä onnistui. Joten Huoston olemme on line.

Tämän on mahdollistanut loputun kiinnostukseni uusista teknologioista ja avaruudesta ja filosofiasta ja sitä myöten myös fysiikasta. Ja kyllä myös legoista. :)

Jotenkin usein olen huomannut, että työelämä on liukuhihna mentaliteetin sanelemaa. Maanantaista perjantaihin, palkka käteen ja baanalle.

Ei sen niin pitänyt mennä. Meidän pitäisi löytää keinoja toteuttaa itseään työelämässä. Kun työ tuntuu mielekkäältä niin työilmapiiri on mukava ja syntyy parempaa tulosta. Ei luovuutta voi pakottaa. Se on sitä perse edellä puuhun ajattelua. Mutta kun ihmiset ovat rennolla ja mukavalla tuulella syntyy uusia innovaatioita ja sitä myöten tulosta.

Kaikki tunteet säteilevät meistä. Jo jollakulla on todella paha olla. Ja hän kiroilee ja on vihamielinen totta kai sen kaikki huomaa. Samoin positiivisuuden. Ylipirteyden, väsymyksen, jne.

Siis työn ei pitäisi olla itsearvo tai autuaaksi tekevää. (Huom. sarkasmi), tai palkka paikka. Siis pelkästään raha. Nuo ovat juuri niitä oikeistolaisia kylmiä arvoja.

Työn tekemisen sopisi olla motivoivaa ja palkitsevaa ja silloin myös palkka on mukava plussa. Ja ruoho on aina harmaampaa aidan toisella puolen, sehän suomalaista työelämä/ perustoimeentulo keskustelua leimaa. :)

Ou, poro. No perjantai. Mutta ei 13, joka oli surkuhupaisa episodi, kuten tänään. Siis perjantai 13 päivä, hukkasin lompakkoni ja mp3 soittimen kuulokkeet hajosivat. Lompakon palautti kiva nuori keski-ikäinen hippi nainen ja sain uudet kuulokkeet ja ne ovat paremmat kuin vanhat.

Mutta tänään oli hautajaiset, eikä minulla pysynyt niissä pokka. Ei sitten millään. Osittain noloa repeillä hautajaisissa, mutta minkäs teet. Tuskimpa vainaja itse siitä pahoittaa mieltänsä. :) Jotenkin se oli täysin irrationaalinen kokemus ja sinänsä vainaja oli lähi omainen. Mutta sureminen ei jostain syystä minulta onnistu. En ole enää masennukseen taipuvainen voisi olla hieman alimitoitettu analyysi tuosta.

Tuota ajattelen elän jatkumisesta. Tai siis olemassa olo on jotain, mitä ei voi kyseen alaistaa. Mikä on Descartesin kuuluisa teesi.

Sen lisäksi pojat hävisivät säbä matsin heti sen jälkeen. Mutta tenttasin siskoni vanhimmalta pojalta kertotaulua ja täytyy myöntää, että kertotaulu oli hallussa. Kai sillä on merkitystä enemmän kuin yhdellä pelissä. Että on ymmärrystä ja taitoa tehdä päätelmiä. Aivot ovat kuitenkin tärkein sisäelin mikä meillä on. Se ompi niin, että olemme orgaanisia olioita. Jotka kykenevät analyyttiseen ja eettiseen pohdiskeluun ja toimimaan niiden pohjalta. Elämä on siis syytä käyttää yhteishyödyllisesti. Eikä tuhlata turhan päiväiseen.