Chain line Work

Minusta lapsille on hyödyksi legot ja nuket. Lapset ovat siitä hauskoja, että he jo pienestä noudottavat sukupuoli roolejaan. Pojat ovat kiinnostuneita autoista ja tytöt nukeista. Legoja rakentamalla oppii hahmottamaan laajoja rakenne kokonaisuuksia. Muusikkona ja atk-osaajana voin kertoa, että nykyään pienet asennus projektini saattavat olla hieman hankalahkoja. Kuten padin yhdistäminen langattomasti, netti tikkuni nettiin, jossa on samalla läppärini on line ja jonka netti kaistan olen jo etukäteen määritellyt itselleni. Ja se vielä onnistui. Joten Huoston olemme on line.

Tämän on mahdollistanut loputun kiinnostukseni uusista teknologioista ja avaruudesta ja filosofiasta ja sitä myöten myös fysiikasta. Ja kyllä myös legoista. :)

Jotenkin usein olen huomannut, että työelämä on liukuhihna mentaliteetin sanelemaa. Maanantaista perjantaihin, palkka käteen ja baanalle.

Ei sen niin pitänyt mennä. Meidän pitäisi löytää keinoja toteuttaa itseään työelämässä. Kun työ tuntuu mielekkäältä niin työilmapiiri on mukava ja syntyy parempaa tulosta. Ei luovuutta voi pakottaa. Se on sitä perse edellä puuhun ajattelua. Mutta kun ihmiset ovat rennolla ja mukavalla tuulella syntyy uusia innovaatioita ja sitä myöten tulosta.

Kaikki tunteet säteilevät meistä. Jo jollakulla on todella paha olla. Ja hän kiroilee ja on vihamielinen totta kai sen kaikki huomaa. Samoin positiivisuuden. Ylipirteyden, väsymyksen, jne.

Siis työn ei pitäisi olla itsearvo tai autuaaksi tekevää. (Huom. sarkasmi), tai palkka paikka. Siis pelkästään raha. Nuo ovat juuri niitä oikeistolaisia kylmiä arvoja.

Työn tekemisen sopisi olla motivoivaa ja palkitsevaa ja silloin myös palkka on mukava plussa. Ja ruoho on aina harmaampaa aidan toisella puolen, sehän suomalaista työelämä/ perustoimeentulo keskustelua leimaa. :)

Kirjoitettaessa soi Runaways: Born to be Bad