Tyyli

Näytetään kirjoitukset huhtikuulta 2011.

Tatuointien omistajana olemisen suoloja  65

Musta tuntuu siltä, että nykyään kaikilla on tatuointeja, tai ainakin tosi monilla.
Ei välttämättä mitään isoja kuvia vaan pieniä tekstinpätkiä tai symboleita. Pointti on kuitenkin se, että tatuointeja on monilla.
No mutta silti huomaan joutuvani vähän väliä erilaisiin tilanteisiin ja keskusteluihin liittyen tatuointeihini.
Mulla on niitä muutama, muttei tosiaankaan liikaa – ainakaan omasta mielestäni.
En ajattele tatuointejani sen erikoisemmin, kannan niitä ihollani siinä missä kannan esimerkiksi hiuksia päässäni.

No mutta asiaan.
Ihmiset, monet ihmiset, tai ainakin monet tapaamani ihmiset alkavat helposti puhua tatuoinneistani tai yleisesti vaan tatuoinneista, kun näkevät mut.
Luulisi, että aihe on yhtä läpikoluttu kuin viime viikolla ostettu puruluu.
Saatan olla duunissa, baarissa, ulkomailla, kävelyllä – missä vaan.
Mutta tatuoinneista on aina puhuttava.

Kerron pari "ihanaa" esimerkkiä. Ja ei sillä, en mä ole ihmisvihaaja, tää on kaikella rakkaudella kirjoitettu.

Esimerkki 1.
Jos sulla on tatuointeja, olisi se sama kuin sun otsassa lukisi:Tule juttelemaan avoimesti tatuoinneista, mielellään myös esittele omat tatuointisi.
Olen baarissa, ehkä tanssimassa, kavereiden kanssa seisoskelemassa tai (nyt tulee varmin nakki) baaritiskillä.
Ja eikun samantien joku joko kännissä oleva kundi tai sitten muuten vaan joku hiippari aloittaa keskustelun tatuoinneista.
Kysytään, että missä ja milloin otin tatuointini. Olen siis joutunut CIA-agenttin tenttiin. Vastaan ystävällisesti kysymyksiin, ja toivon, että juttutuokio loppuisi.
Mutta vaan ei lopu. Tyyppi kertoo, että on suunnittelemassa pientä tribaalia vasempaan reiteen. Tekisi mieli sanoa, ettei kiinnosta vittuakaan sun tatuointisi, mutten sano.
Joudun siis vähän väliä olemaan kuuntelemassa ja "suunnittelemassa" ihmisten tulevia tatuointeja.
Koska mulla on tatuointeja, haluan myös AINA, poikkeuksetta puhua niistä. Seksin aikanakin. Missä vain.

Esimerkki 2.
Jos sulla on tatuointeja, olet yhtä kuin infopisteen asiakaspalvelija. Tiedät automaattisesti vastaukset kaikkeen.
Multa kysytään usein, todella usein, että mikä on Helsingin taikka sitten Suomen paras tatskamesta tai kuka on Suomen paras tatuoija.
Ja mähän tiedän absoluuttisen totuuden, koska olen käynyt kahdessa eri paikassa Helsingissä. Toki mä voin suositella paria paikkaa, yhtä paikkaa en suosittelisi, mutta siinäpä se.

Esimerkki 3.
Sattuuko se?
Dear Laura, olen pian menossa pitkän harkinnan jälkeen ottamaan ensimmäistä tatuointiani kylkeen. Siihen tulee siili.
Ajattelin vaan kysyä sattuuko se? Ja paljon luulisit, että peukalon kokoinen kuva tulee maksamaan?
Vastaus on, että en ole mikään kaikkitietävä oraakkeli. En tiedä, sattuuko se kylkeen tatuoiminen juuri sua, ja mikä helvetin kävelevä hinnasto mä olen?
Jos tatuointia haluaa oikeasti, niin onko kivulla väliä? Jos on, niin sitten kannattaa ottaa hennatatuointi.
Ja kerran, kun sanoin, ettei sormeen tatuoiminen sattunut, niin eräs tyyppi veti hiekat pimppiinsä ja sanoi, että varmana kuule sattuu, kun Kat Von D niin sanoi, ja kuule eiköhän hän ammattilaisena tiedä sattuuko vai ei.

Esimerkki 4.
Muiden tatuoitujen ihmisten kohtaaminen. En tiedä muista, mutta tiedän itsestäni.
En tykkää mennä esimerkiksi tatuointimessuille hengailemaan "laumani" kanssa.
Jos näen tyypin, jolla on paljon leimoja, niin olen mieluusti puhumatta tästä "yhdistävästä siteestä".
Näihin tällaisiin tilanteisiin törmää hyvin usein esimerkiksi jonkun bändin keikalla. Joskus saan tatuoidulta kundilta "hyväksyvän" ilmeen.
Ihan kuin tyyppi hyväksyisi mut, koska mulla on pari tatuointia. Hahahah, ehkä mielikuvitukseni laukkaa vaan..

Esimerkki 5.
Tatuointien peittäminen.
Tulee tilanteita, kun ei halua näyttää tatuointejaan. Esimerkiksi jotkut sukujuhlat tai kavereiden vanhempien tapaaminen.
Vanhempi sukupolvi ei vaan ymmärrä. Ja tämäkin on absoluuttinen fakta – not.
Juuri näissä tapauksissa en löydäkään kaapista pitkähihaisia vaatteita, joten menkööt ja olkoot.
Tai sitten olet yrittänyt pitää vanhemmiltasi salassa sitä, että kädessäsi on tatuointi. Kun vanhempasi kysyy, että mikäs tuo kuva tuossa kädessä on?
Vastaat, että purkasta mukana tullut leikkitatuointi.

Esmerkki 6.
Rumat tatuoinnit. Joo makuja on monia, niin saa olla mielipiteitäkin.
Omistan varmasti monien mielestä rumia tatuointeja.
Ennen omistin todella ruman tatuoinnin. Otin sen 13-vuotiaana, ja vasta viime vuonna sain siihen päälle peittokuvan.
Silloin häpesin tatuointiani niin paljon, että peittelin sitä kaikin keinoin.
Ja ruman tatuoinnin omistaminen kun ei ole aina ottajan vika, vaan nimenomaan tekijän vika.
Se on sitten vaan voi voi.

Esimerkki 7.
LAATIKOITUMINEN.
Tätä mä vihaan! Tatuoinnit määrittelevät helposti kantajansa.
Etenkin, jos on tietyntyyppistä kuvaa ja näkyvillä. Nyt ollaan tatskajengiä.
No ei muuten olla.

Esimerkki 8.
Mitäs sitten kun sua alkaa kaduttaa? (Etenkin vanhemmat sukupolvet.)
Tätä on kysytty varmaan sata kertaa.
Niin mitä sitten? No, mä varmaan sahaan ton käden irti ja sitten heitän happoa muihin kohtiin.
En tiedä kysytäänkö tätä vittuillen, että hahhah minkäs menit tekemään vai luullen, että tatuointi ei ole ikuinen.
En ole varma, että alkaako mua vituttaa itse kysymys vai se fakta, että niitä ei tosiaan saa helposti pois, ja kaduttaakin saattaa alkaa...

Esimerkki 9.
Mikä merkitys tolla sun tatuoinnilla on?
Tosi monilla on pitkä stoori tatuointiensa takana. Ja se on kunnioitettavaa mun mielestä.
Mulla ei oikeastaan ole mitään diippiä stooria liittyen esimerkiksi siihen, että miksi tatuoin vartaloni näkyvimmälle paikalle jonkun yrityksen logon.
Otin, koska juuri silloin huvitti. Monet haluaisivat kuulla jonkin tosi koskettavan ja sydäntäriipaisevan kertomuksen, mutta kun niitä ei vaan ole tarjolla!

10.
Kausitatuoinnit. Onhan noita ja onhan näitä. Sitten niitä joko peitellään, poistellaan ja muistellaan (joka päivä) surulla tai huumorilla.
Tietynlaisia tatuointeja alkaa ilmestyä ihmisten ihoille syklittäin.
Ei siinä ole mitään pahaa. Mutta kyllä mä ainakin muistan, kun tribaalit oli ihan helkkarin hienoja. No onko ne edelleen?..
Ja pahoittelut niille, joiden mielestä ne on hienoja ja niille, joilla niitä on.. Hahahhaha!

Hyvää vappua kaikille!



Päivän nasu  1

Kotiini muutti lauantaina köyhän miehen/naisen yksityispankki.
Kuva alla.

Sika.
Sika.

40 euron possu on Rivièra Maisonin uutuus.
http://www.rivieramaison.com/index.cfm?/artikeldetails_FI_EN&iid=CU-artikel-7E1F6F21-1F29-0BD1-72D318995AFDEA24&artcat=&prodcat=CU-subcategorie-54D59768-1F29-0BD1-7263160E749EE724&offset=2&soort=cat

Tämä saattaa kyllä hokeman, "miehet ovat sikoja", ihan uuteen valoon. Tätä sikaa ei jätetä! Eikä myöskään kohta paisteta.



Coke and Karl Lagerfeld it is

Karl Lagerfeld suunnitteli tänäkin vuonna Cokis Light -pullon. Itse asiassa kolme erilaista ja on kuulemma niihin tyytyväisempi kuin viime vuoden "mallistoon". Ensimmäistä kertaa Lagerfeld-Cokista on saatavilla myös Suomessa.
Lagerfeld on suunnitellut Cokikselle asusteita: laukun, huivin ja topin. Ne voi voittaa 15.5. starttaavassa coke.fi-sivuston pelissä. Lisäksi Cokis Lightin kevään kamppis on Lagerfeldin kuvaama. Kuvissa on muun muassa Coco Rocha.
Lagerfeld-Cokis-pullo on ihan hauska, mutta kuinka moni teista käyttäisi Lagerfeldin suunnittelemaa Cokis-laukkua?

Lagerfeld-Cokikset.
Lagerfeld-Cokikset.