Tyyli

Näytetään kirjoitukset syyskuulta 2012.

Neonvarpaat 13

Olen ikäni viihtynyt sortseissa. Ne ovat usein housuja mielenkiintoisemmat, minihameita rennommat (lue: pienempi vesirajan vilautteluriski) ja minun lyhyelle vartalotyypilleni mitä mainioimmat: saan huijattua lyhyillä sortsinpunteilla lisäsenttejä koipiini.

Jahka kelit tästä vielä jäähtyvät, pukeudun edelleen sortseihin mutta vedän jalkaan paksummat sukkahousut ja kenties saappaat. Nyt alkaa olla myös viimeiset hetket käyttää sandaletteja ja muita varpaat esiin jättäviä kenkiä ilman varpaiden amputoitumisvaaraa.

Bronxin useamman vuoden vanhat mokkasaapikkaat ovatkin oivat loppukesän ja alkusyksyn kengät, sillä ne lämmittävät pohkeita mutta päästävät varpaat vielä kurkkaamaan ulkoilmaa. Ja silloin kun sitä ei enää tarkene tehdä, voi vetää jalkaan jotkut hauskat tai hauskan väriset nilkkasukat, vaikkapa tällaiset neonkeltaiset.

Alkukesästä hankkimani kotimaisen Vietton hapsuhuivi on loistavat statement-asuste: se riittää, päähän ei tarvita hattua eikä asuun muutakaan erikoista viemään huomiota huivilta - mikä ei edes onnistuisi tämän huivin tapauksessa.

Huivin alla hieman piilossa on tämän hetken suomimuotimerkkisuosikkini, R/H:n musta jakku. Lyhyt villainen jakku on viime vuoden syksy/talvi-mallistosta ja niin ikään vartaloni mittasuhteille enemmän kuin passeli. Jakussa on maailman pehmeintä poronnahkaa olevat kaistaleet edessä, jotka saa vetoketjulla kätevästi irti, mutta nyt ne piileskelevät muhkean huivini alla.

Tästä tuli kiva asu kaupungin syksyisille kaduille.

Modernia ruusuprinttiä ystävämyynneistä 4

Olen sen verran kiinnostunut siitä, mihin roposeni syydän, että teen kenkä- ja kostyymihankintani liki aina alennusmyynneistä ja varasto- ja ystävämyynneistä. Myös tarjoukset hyödynnän tarkkaan.

Parhaillaan Helsingin Eerikinkadulla on Paloni-nimisessä pikku putiikissa niin hyvät ystävämyynnit meneillään, että haluan vinkata niistä teillekin.

Paloni on ekologiseen muotiin ja laajemminkin designiin keskittynyt liike, jossa on tarjolla 80 itsenäisen suunnitteljan tuotteita. Suurin osa näistä tuotteista on suunnittelijoiden itsensä valmistamia, mutta kaikkien Palonissa myytävien tuotteiden valmistuspaikat ja -olosuhteet ovat selvillä, osasta siis tiedetään tekijätkin. Suunnittelijat tulevat Suomen lisäksi eri puolilta maailmaa, ja tarjolla on naisten ja lasten vaatteiden lisäksi koruja, asusteita ja kodin sisustustavaraa.

Ysmyjen aikaan koko puoti on täpötäynnä Palonin suunnittelijoiden kokoelmista poistuvia malleja, mallikappaleita, kakkoslaatua ja edellisten mallistojen häntiä. Kivaa on myös se, että ysmyyn osallistuvat vain ne suunnittelijat, jotka haluavat. He ovat myös määritelleet alennushinnat, jotka ovat parhaimmillaan 60 prosenttia alkuperäisiä alhaisemmat. Ihan parasta!

Minä poikkesin Palonissa jo.

Löysin kerrassaan viehättävän printtimekon espanjalaiselta Angel Iglesiakselta. Satun omistamaan jo yhden Angel Iglesiaksen mekon, joka istuu ylleni kuin hanska, ja niin on laita uudenkin koltun. En tiedä, käyttääkö herra Iglesias minun kroppani muotoista mallinukkea, mutta pahasti siltä näyttää, sen verran moitteettomasti herran kostyymit ylläni lepäävät.

Kiitos kuvista, Päivi!

Naisellinen viskoosimekko on miellyttävä yllä, ja sen mittasuhteet ovat juuri sopivat, suorastaan täydelliset suhteellisen lyhyelle varrelleni. Erityisen viehättynyt olen mekon pitkistä, kapeista hihoista ja mustalla pohjalla olevasta modernista, maalauksellisesta ruusuprintistä. Ja taskuista! Mekko, jossa on taskut, ei voi olla huono.

Kuinka ollakaan, kotiutin Palonista myös toisen Angel Iglesias -mekon... kuvia siitä luvassa myöhemmin.

Paloni löytyy siis Kampista, Eerikinkatu 7:stä. Puoti on tänään ja huomenna auki kello 11-19 ja lauantaina kello 11-18.

Menkää ja tehkää onnistuneita ja onnellisia löytöjä!

mekko | Angel Iglesias kynsikkäät | Heidi Denessen sukkahousut | Wolford Velvet de Luxe 50 kengät | Bianco

Ekomuoti poppailee Lasipalatsissa 3

En tiedä, oletteko huomanneet, mutta Lasipalatsissa on parhaillaan auki kotimaiseen ekomuotiin keskittynyt pop up -putiikki Ainokainen & First Crush.

Tässä toviksi pystyyn pistetyssä puodissa naiset Ainokaisen ja First Crushin takana, Netta Kervinen ja Mari Himmanen iskivät hynttyyt yhteen ja toivat fäsöninsä eli kotimaisen designinsa helposti saataville: kynnys astua puodista sisään Lasipalatsin ohi tepastellessa on matala.

Ainokainen on Netta Kervisen vuonna 2008 perustama vaate- ja korumerkki. Ihaninta on, että Kervinen ei ainoastaan suunnittele vaan myös valmistaa kaikki suunnitelemansa ihanuudet itse. Siis itse. Mennyttä aikaa henkivissä mutta silti täysin tätä päivää olevissa koruissa ja vaatteissa on dekadenttia naisellisuutta niin linjoissa kuin materiaaleissa - joku muukin kuin minä taitaa rakastaa samettia...

Mari Himmanen perusti vaate- ja asustemerkki First Crushin vuonna 2006. Vaatteissa Himmanen käyttää etenkin kierrätettyjä miesten kauluspaitoja, koruissa kierrätettyä paperia kuten vanhoja nuotteja ja karttoja. Myös Himmanen paitsi suunnittelee myös valmistaa merkkinsä tuotteet itse. Ihailtavaa!

Kuva Paloni

Kiinnostavaa on, että molempien naisten myynnissä olevat tuotteet koostuvat uniikkikappaleista ja piensarjoista, jolloin myös ostaja tietää, missä ja miten hänen hankkimansa tuote on valmistettu. Todellista lähimuotia siis!

Itse olen pistänyt Ainokaiselta tilaukseen kierrätetyistä pitsiliinoista valmistetun irtokauluksen (siinäkin on yllättäen jotain samettista) ja Firsh Crushilta haaveilen edelleen miesten kierrätetyistä kauluspaidoista valmistetusta nerokkaasta Rea-mekosta, tällaisesta näin:

Kuva Paloni

Vielä siis ennättää - pop up -puoti on avoinna syyskuun loppuun eli tämän viikon sunnuntaihin asti!

Aukioloajat ovat loppuviikosta seuraavat:
keskiviikko 12-19
torstai 12-19
perjantai 12-19
lauantai 12-18
sunnuntai 12-16

Alkusyksyn lempiasuste 4

Tuppaan olemaan niin viluinen näpeistäni, että käytän hansikkaita useimmiten syyskuusta vapun yli. Tänä syksynä olen tarjennut vielä ilman käsineitä, vaikka muutamana aamuna olen alkanut miettiä asiaa uusiksi.

Harjoittelen siis käsinekauteen siirtymistä kynsikkäillä. Lempikynsikkääni ovat leopardikuosiset - ne terästävät asun kuin asun tuplasti paremmaksi, suorastaan sähköistävät koko setin.

Lempiasusteiden ykköspaikasta kisaavat kuitenkin uudet kynsikkääni, jotka löysin yhdestä helsinkiläisestä lempiputiikistani, Palonista Eerikinkadulta.

Nämä kanadalaisen Heidi Denessenin trikookynsikkäät ovat pehmoista bambuviskoosia ja toimivat leosisariaan paremmin myös sisätiloissa. Syvän violetti väri on hurmaava, ja kynsikkäät ovatkin viihtyneet kätösissäni käytännössä päivittäin siitä lähtien, kun ne ostin - ne päätyivät välittömästi suoraan käyttöön.

Ja parhaimmiltahan kynsikkäät näyttävät, kun kynsissä on lakkaa - klassinen punainen toimii aina.

leopardikynsikkäät | Etcetera trikookynsikkäät | Heidi Denessen

Naiset miesten vaatekaapilla 5

Siinä ei ole mitään uutta, että naiset käyvät miehen vaatekaapilla muulloinkin kuin sunnuntaiaamuisin boksereita nyysiessään.

Totuus on, että miehiset kostyymit näyttävät julmetun hyvältä naisellisen vartalon yllä, parhaimmilta toki silloin, kun niiden leikkaus on tehty naisille. Upeinkin miesten kauluspaita näyttää naisen niskassa vain huonosti istuvalta, isolta rytkyltä, jos se on miesten mallistosta eikä naisten. Siihen on syynsä, miksi naisten kauluspaita leikataan toisin kuin miesten, ja ne syyt ovat rinnat ja lantio.

Suosikkilainani miesten garderobista on miesten klassinen hattu, fedora - huopaisena, nahkaisena, olkisena - kaikki käy. Pidän myös valkoisen kauluspaidan ideasta, ja siitä, että sitä voi loputtomasti varioida pienillä yksityiskohdilla tai materiaalivalinnoilla.

Parhaimmilta miehiset vaatekappaleet naisen niskassa näyttävät, kun ne yhdistää johonkin supernaiselliseen, kuten kirkkaanpunaisiin huuliin tai kynsiin, kunnon korkokenkiin tai korostetun feminiinisiin materiaaleihin kuten silkkiin, samettiin tai pitsiin.

Tästä asusta löytyvät nuo kaikki naiselliset osaset ja itse asiassa aika monta pojilta lainattua vaatepartta: huopahattu, parka, valkoinen kauluspaita (tämä tosin on kaulukseton malli, joita ei miehillä näe) ja poikaystäväfarkut.

Poikaystäväfarkkujen kuuluu lököttää rennosti naisen lanteilla; farkkumallin nimikin tulee väljästä leikkauksesta. Tokihan pojat käyttävät pillifarkkujakin, mutta yleensä ne miehen farmarit ovat naiselle isot, joten jos kyseiset farkut itselleen onnistuu nappaamaan, poikaystäväefekti on taattu.

Omasta mielestäni löysät poikaystäväfarkut ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin imartelevat naisvartalon verhona - ne nimenomaan verhoavat naisen kehon. Eikä mikään ole kamalamman näköinen farkkumalli naisen yllä kuin sellainen, joka on reisistä löysä - se ei pue ketään. Siis ei ketään.

Nämä farkut istuvat hyvin reisistä ja napakasti muualtakin, mutta kutsun niitä silti poikaystäväfarkuiksi, koska ne ovat reikineen ja kulutuksineen niin rennot, että voisin kuvitella miehenkin niihin pukeutuvan - vaikkei hän koskaan niihin todellisuudessa mahtuisikaan.

Kenkäfriikki täällä, päivää 8

Otsikon yläpuolella kuvaillaan allekirjoittaneen olevan kenkäfriikki, joka rakastaa myös hattuja, raitapaitoja, armeijakostyymejä ja kotimaista fäsöniä eli nousevia suomimuodin merkkejä.

Pitää paikkansa.

Kenkäfriikkeyteni taisi saada syntynsä, kun alle kouluikäisenä pikkutyttönä haaveilin mustista lakeerikengistä, siis kiiltonahkaisista pikkukengistä. Katselin ja silittelin niitä aina, kun kävin vanhempieni kanssa kenkäkaupassa (siihen aikaan sitä tapahtui nykyistä huomattavasti harvemmin), mutta enhän minä niitä saanut, koska en vanhempieni mielestä sellaisia tarvinnut.

Mustia lakeerikenkiä minulla ei ole vieläkään, lukuisia kauniita kenkiä kyllä. Keittiöpsykologisesti olen selittänyt itselleni, että näillä kaikilla kengillä täytän tuota kiiltonahkaisten juhlakenkien tyhjiötä edelleen.

Yhtä kaikki, rakastan kenkiä. Tällä hetkellä haaveilen palavasti sähkönsinisistä ronskeista sandaleteista, vielä tylymmistä konjakinruskeista tylppäkärkisistä ja tolppakorkoisista nilkkureista, mustista klassisista varsikengistä ja siron ja massiivisen välistä kauhun tasapainoa keikuttavista korkonilkkureista. Kaikki tyynni ovat aivan liian tyyriitä tämänhetkiseen budjettiini, mutta saahan tyttö haaveilla.

Ja pistää kengät varaukseen.

Elokuun alussa olin menossa Suomenlinnaan, mutta sade ajoi minut Kluuvin kauppakeskukseen. Kun näin Minna Parikan pop up -puodin ikkunassa viitosella alkavia prosenttilukuja, jalkani veivät automaattisesti sisälle. Varttitunti myöhemmin lähdin putiikista köyhtyneenä mutta niin kovin paljon onnellisempana - minnaparikat puoleen hintaan, mitä onnea!

Loppukesän viimeisistä lämpimistä päivistä pitää repiä kaikki riemu irti, joten puin parikat nahkasortsien ja paljaiden pohkeiden seuraan. Paitapusero teki kokonaisuudesta aavistuksen asiallisemman.

Tervetuloa matkalleni kenkien ja tyylin inspiroivaan maailmaan!