Seuraavan päivän aamuna päätin ottaa omankin maskottini matkaan mukaan, vaikka se olisikin paikanpäällä "vääränrotuinen" ;) Paulia ei paljoa tarvinnut huudella kyytiin, kun se jo ehti autolle ennen mua...
Iloisena matkalla höpöteltiin äitin kanssa niitä näitä, kunnes vauhti alko hyytymään vähän ennen Riksua ja kauhee savu nous konepellistä. "MITÄ MÄ TEEN!!!!?" . Auto motarin sivuun ja hätävilkut päälle. Onneks oli jo valosaa! (Varotuskolmiota ei löytynyt mistään!)
Siinä soiteltiin sit apua ja kyytiä, että päästäs Hyvinkäälle mahd.pian. Pöydät ja suurin osa tavaroista siellä onneks odotti valmiina, mut kyllä siinä pieni hätä ehti tulla, että mitähän siellä ajatellaan, kun ei olla ilmestytty paikalle :D Siinä odotellessa sit muistettiin, että meillä on termarillinen kahvia sekä eväät matkassa ja naurettiin, et ei ainakaan nälkään kuolla ;)
Aamupäivästä sitten pyrähdettiin viimein paikalle anoppini avuin ja ei oltu jääty "mistään paitsi". Kaiken kukkuraks emme olleet ainoita, joilla oli auto levinnyt. Naapuripöydän yrittäjä ilmaantui meidän jälkeen hengästyneenä ja kertoi päässeensä julkisilla loppuviimein paikalle :D Ei oo heleppoo!
Kiva päivä oli sunnuntaikin, kaikista kommelluksista huolimatta :)
<3: Sanna
