Blogi

Herrasmies vai moukka .. kas siitä ei edes moni nykyään opeta lapsilleen. Vanhat tavat jää helposti unholaan.

Kiireyhteiskunnan tuoma rujous on selvästi karsinut tiettyjä hyveitä pois. Tässä muutama esimerkki:

Bussilla matkustelu ja pysäkkikäyttäytyminen:
Seison odottamassa linja-autoa, kun nuori nainen kahden kouluikäisen poikansa odottaa hieman syrjemmässä. Linja-auto tulee ja pysähtyy melkein kohdalleni. Huomaan vanhemman naisen ja miehen vieressäni ja annan heidän mennä ensin, mutta mitä näenkään. Nämä kaksi kyseistä poikaa livahtaa 8-10 ihmisen ohi puikkelehtien ja melkeen törmäten vanhuksiin kiilaavat ensimmäisinä sisään. Huh. Menen tahalleen istumaan kuuloetäisyydelle naisesta ja tämän pojista. Nainen ei edes tee elettäkään huomauttaakseen poikiaan tempusta. Koko matka menee seuratessa kuinka nainen puhuu jonkun kanssa puhelimessa ns. juoruten miten "joku teki sitä ja toinen tätä" ja miten törkeitä ihmiset ovat jne jne. *KÖH KÖH* voi arvata miten lähellä oma mieleni on kivahtaa. Rauhotun ja päätepysäkillä ulos astuessa sanon naiselle.
"Kun maailma on tosiaan noin Törkeä, niin voisit aloittaa sen paremman luomisen opettamalla omille pojillesi käytöstapoja." Nainen pysähtyi hetkeksi tuijottamaan minua sanomatta sanakaan. Kohautan olkapäitäni, jatkan matkaa ja ajattelen; "Nooh, tuossa on hyvä alku kahdelle ns. moukalle tulevaisuudessa.."

Hyveiden muuttuminen sukupolvien saatossa:

Katson mustavalkoista leffaa, suomalaista sellaista. Pieniä eleitä, ovien aukaisua, tuolin laittamista naisen alle, takin ottamista päältä tai päälle laittamista...

*POFF*

Nykyaika. Istu monesti kahvilassa ja katselen vain ohi kulkevia ihmisiä. Vanhemmista pariskunnista nuorempiin. Hassua miten tietyt asiat jäävät pois kokonaan ja/tai muuttuvat todella harvinaisiksi, mitä nuorempaan sukupolveen tarkkailu kohdistuu... Hyvästi kauniit herrasmiestavat??

Tässä eräänä päivänä...

Klo melkeen 18.00 ja pääsen vihdoin töistä kotiin. Marssin raitiovaunupysäkille ja näen kuinka yksi tulee juuri sopivasti. Kiiruhdan askelia ja kipuan sisään. Jään seisomaan ja selailen kännykkää, kun näen sivusilmällä naisen ryntäävän viimisistä takaovista sisään ja hän istuutuu kahden penkin päähän minusta.

Jään seuraamaan hänen liikkeitä, Neiti X puhuu ja hymyilee ja on tohkeissaan, hänessä on jotain mistä tulen itsekin hyvälle tuulelle. Tarkkaavaisuus herää entistä enemmän. Neiti X soittaa uuden puhelun ja tietysti siinä vilahtaa hänen etunimensä. Neiti X muuttuu hetkessä etunimeksi päässäni. Puhelu oli kuitenkin nopea ja hänellä on kiire soittaa toinen heti perään ja tällä kertaa tulee myös sukunimi mukana.

Puhelu loppuu ja hän vilkasee hämillään ympärilleen ja paniikissa painaa Stop-nappia ja jää pois. Itse jatkan matkaan ja pikkupirunsarvet kasvaa päähän. Etunimi Sukunimi, nooh, HAH, kokeillaan. Pistän numerokyselyn nimellä ja muutamasta nimestä yksi täsmää kohtaan jossa tämä nyt jo nimen saanut Neiti X nousi raitiovaunuun :DDDD

Laitan tekstarin menemään "Hei, olitko juuri raitiovaunussa ja jäit pois? Jos, niin sulla on valloittavan kaunis hymy." Menee aikansa ja ajattelen, ääh, varmaan huti, kunnes menee 30min ja tulee vastaus. "Olin, mutta kuka sinä olet?" :DDD

Selitän tekstarilla tilanteen ja hassutteluni ja pyydän anteeksi, että häiritsin :) Vastausta ei kuulu (syyn sain kuulla myöhemmin.. heheh) ja ajattelen, hauska juttu silti.

Seuraavana päivänä saan Neiti X:ltä viestin ja pahoittelun, että ei joutanut heti vastaamaan, vaikka utelias oli. Tekstailu jatkui puolin ja toisin ja lopulta samalla viikolla sovittiin treffit ja mentiin ottamaan drinksut ja lasit punaviiniä. Naurettiin ja juteltiin ja taas naurettiin.

Lopputulos: Kaksi mielikuvallisesti "kissa ihmistä" sielultaan sattui kohtaamaan, sponttaani hassuttelu johti siihen, että mentiin treffeille ja nyt kummallakin on 1 uusi ystävä :DDD

Kuka sanoo, etteikö treffeille voi lähteä raitiovaunustakin ilman, että puhuu toiselle yhtään ainoata sanaa edes. :DD

Elämä on ihmeellistä ...

... niin monesti nuuhkaistaan ja sanotaan "Hyvä hajuvesi sulla", mutta entäpäs, jos nenä onkin niin tarkka, että haistaa aidon "naisentuoksun". Vaatteiden läpi, kaupallisten hajuvesien läpi, se tuoksu, mitä kukin kantaa mukanaan.

Mies: olisitko hiljaa? / huomauttaisitko? / flirttaisitko?

Nainen: huomaatko itse? / häpeätkö? / käytätkö hyväksi tuoksua?

Siinäpä monelle naiselle pohdittavaa, kun joku mies nuuhkaisee merkittävästi ilmaa ja katsoo pää kallellaan sinua ja hymy leviää hänen kasvoille.