Toinen kierros

Tajusin hävinneeni kamppailun perunalle. Pötköttäessäni sängyllä perunan vieressä ymmärsin, että ihmiset todennäköisemmin valitsisivat perunan minun sijaan. Olen varma tästä, koska melkein kaikki ovat valinneet perunan jossain vaiheessa elämäänsä, mutta eivät minua. Tämä on siis luuseriuteni taso.

Ei luuserina olemisessa mitään vikaa ole. On olemassa hienoja luuseri-ihmisiä kuten Jari Sarasvuo ja Bill Gates. En tiedä ovatko he perunatason luusereita, mutta luusereita ovat varmasti. Kaikista ei ole luuseriksi. Naisista ei ole olemaan luuserina, tiedän sen. Naisen luuserius on aina valetta. Nainen voi aina ryhtyä äidiksi eikä äiti voi olla luuseri. Isä voi olla, ja useasti onkin. Joskus isän luuserius on toivottavaa, jotta ympärillä olevat lapset oppivat kaikki miehisyyden olomuodot. Äiti voi tosin olla hirviö. Hirviö onkin jo jotakin. Siinä on jotain johon tarttua ja josta puhua. Kunnon supersankaritarinat tarvitsevat hirviöitä, mutta luusereilla ei tee mitään ellei tarvita yleisöä näkemään hyvän ja pahan kamppailua vallasta. Sitten kun nainen ei voi saada lapsia, jota näin miehenä on vaikeampi todentaa ellei nainen ole mallia ryppyinen mummo, luuseriuden mahdollisuus katoaa taas, koska mummoa ei voi sanoa luuseriksi. Mummo saa enintään katumaan valintojaan, kun kaupassa tajuaa valinneen sen jonon, jossa mummo latoo tiskiin monipuolisen kolikkokokoelman sekä uhkapelilaput tarkistettavaksi. En koskaan halua vaihtaa jonoa, koska toisin julkisella paikalla ilmi, että teen elämässä huonoja valintoja. Pysyn kovana ja silmäilen uudemman kerran iltapäivälehtien otsikot.

Nuorempana allergiatestissä kävi ilmi, että olen allerginen perunalle. Se oli lääketieteen ilmoitus, ettei peruna ole oikeaa seuraa allekirjoittaneelle, jos haluaisin säilyttää vähintään mielenrauhan. Tuloksista huolimatta valitsin perunan, jota uppopaistettuna nautin hampurilaisravintolassa välittömästi kuultuani allergiastani, niin kuin mitään olisi tuloksia en olisi koskaan saanutkaan. Valitsin siis ilmeen värähtämättä itsekin perunan, vaikka vaihtoehtona olisi ollut oma terveys. Tämän valinnan tein jo vuosia sitten, vaikka perunaton vaihtoehto olisi ollut täysin mahdollinen, enkä ole katunut yhtään.

Jos pelaat Pokemon-peliä, älä tee sitä lähdettyäsi ystäviesi kanssa kaupungille juhlimaan.

Jos kuitenkin päätät tehdä näin, älä pelaa Pokemon-peliä yökerhossa.

Mikäli kuitenkin sorrut pelaamaan Pokemon-peliä yökerhossa, älä tee sitä tanssilattialla.

Jos kuitenkin et voi välttää mielitekoa tanssilattialla, älä hiisku sanallakaan tästä tulevalle treffikumppanillesi.

Jos et osaa laittaa tekoasi kännin piikkiin etkä malta olla kertomatta Pokemonien keräilystä yökerhon tanssilattialla treffikumppanillesi, älä kerro siitä kahdesti.

Kertoessasi toistamiseen yökerhon tanssilattialla tapahtuneesta Pokemonien keräilystä ja treffikumppanisi huomauttaessa tarinan pikauusinnasta, vaihda mahdollisimman nopeasti puheenaihetta esimerkiksi suureen suunnitelmaasi ostaa uudet housut.

Päättäessäsi viedä pikauusinta tarinasta: Pokemonien keräily viikonloppuyönä yökerhon tanssilattialla, loppuun asti, olet suurella todennäköisyydellä menettänyt lopullisesti arvokkaimman Pikachun, johon kaupungilla voit törmätä. Treffikumppani on kuitenkin kuunnellut jo kerran tarinasi Pokemonien keräilystä yökerhon tanssilattialla katoamatta seurastasi oudon tekosyyn varjolla. Tämä on jo kokonaisuutena tarkoittanut sitä, että naisen on oikeasti täytynyt, pienistä virheistäsi huolimatta, pitää sinusta hyvin paljon, mutta jokaisella pitää olla rajansa.