Toinen kierros

Näin ilmoituksen, jossa 150 eurolla saisi istumapaikan katutason liikehuoneiston pöydän äärestä Helsingin keskustan välittömässä läheisyydessä, jos toisi kannettavan tietokoneen mukanaan. Ihmettelin, mikä tällaisen tarkoitus on, koska jokaisessa asunnossa olen nähnyt pöydän tuolilla. Minua valistettiinkin, että huoneen hienous olikin siinä, että nuoret asialleen vihkiytyneet tieteen- ja taiteenalan ihmiset saavat yhteisen avoimen työskentelytilan, jossa voivat pohdiskella syvällisiä ja jakaa ideoita samalla, kun työstävät olemassaolonsa tarkoitusta kannettavalle tietokoneelle. Tämän kuultuani pidin 150€ istumapaikkaa oivana tuotteena, koska ei enää tarvitsisi etsiä kaipaamaansa keskusteluseuraa kirjaston tietokirjahyllyköiden välistä. Hyvin hedelmätöntä on se.

Ymmärsin kuitenkin nopeasti, että pitkä välimatka Helsingin keskustan välittömään läheisyyteen ei ollut kohdallani suurin este saada 150€ pöytätila ja syvällisiä keskusteluja. Suurin este nimittäin on, että luokkataustastani johtuen omaan suuren tarpeen ottaa ajoittain paidan pois päältäni. Helsingin keskustan välittömässä läheisyydessä paidan ottaminen pois päältä ilman taiteellista interaktiota artistin ja yleisön välillä on syvästi paheksuttua ja saattaa helposti ilman perusteluja johtaa tilasta poistamiseen järjestystä ylläpitävien henkilöiden johdolla.

Syvällä sisimmässäni tarvitsen paidattomuutta ajoittain. Tiedän, että tämä tila olisi varmasti paikka, jossa tarvitsisin olla paidatta satunnaisesti, kun kannettavalla tietokoneella ilmaisisin itseäni. Haluankin nyt selittää naisille sekä ylempien yhteiskuntaluokkien miehille paidattomuuden funktion ja siihen johtavan prosessin.

Paidattomuus yksinkertaisesti ilmenee vain niissä tilanteissa, joissa tilanne on tosi ja vaatii ponnisteluja. Kyse saattaa olla suuren kiven siirtämisestä, halkojen hakkaamisesta, auton korjaamisesta, naisesta tai tiukkojen lauserakenteiden nujertamisesta. Perimmäisenä syynä käytökseen saattaa olla, että paidattomuus tiukkojen tilanteiden ylipääsemisen helpotuksena on alaluokkaisesta taustasta johtuvan mallioppimisen seurausta tai sitten jotain geneettistä, joka yhtä aikaa johtaa kotoutumista alimpiin yhteiskuntakerroksiin ja paidattomuuteen. Joku viisaampi tietää.

Paidattomuudessa ei ole mitään väkivaltaista. Kahden miehen välinen fyysinen välienselvittely on myös tiukka paikka, jonka ylipääsemistä mies haluaa avittaa ottamalla paidan pois, joten munan ja kanan erottaminen helppoa. Samalla tavalla autoa korjatessa vastaan osuva ruosteinen mutteri on siis tiukka paikka, josta selviämistä avitetaan paidattomuudella. Paidattomuudessa ei ole myöskään mitään seksuaalista. Karpaasit, jotka syyttä kesäisin kulkevat ilman paitaa turuilla ja toreilla ovat naistenlehtien höynäyttämiä eikä tässä ole kyse aidosta paidattomuudesta. Aidossa paidattomuudessa läski roikkuu ja hiki kirpoa pelkästä ajatuksen voimasta, kun tuleva määränpää luodaan melkein hallusinaation kaltaisesti näkynä verkkokalvojen pintaan. Paidattomuus on luottavaisen mielentilan manifesti sisäisen prosessin tuloksena. Paitaa ei voi ottaa pois, jos onnistumista ei ole ensin luotu mielikuvien tasolla.

Tätä manifestia en voisi 150 euron istumapaikalla julistaa. Olisin häirikkö. En halua olla häirikkö. En saisi rahoilleni täyttä vastinetta, kun joutuisin poistumaan paikalta tuntiessani ylitsepääsemätöntä tarvetta nostella paidanhelmoja kohti päälakeani. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin kirjoittaa huomiolappu, jossa paidattomuuden syy- ja seuraussuhteet olisi selitettynä sekä etukäteen olisi pahoittelun sisustushäiriöstä. Liikaa vaivaa olisi kaikille tästä.

Pysyn kotona.

Satunnaisesti käyttämälleni kuntosalille tulee käymään yksin tai kaverin kanssa alle 30 mutta reippaasti yli 20 vuotiaita pulskia miehiä. Näiden miesten olemuksesta sekä käyttäytymisestä kuntosalilla näkee, että kehonhaastaminen ja terveet elämäntavat muodollisesti ei ole koskaan kuulunut heidän elämänpiiriin. Nyt kuitenkin aikuistuttuaan nämä herrasmiehet ovat päättäneet tulla tutustumaan myös hengenravinnon ulkopuolella majaileviin asioihin. Yleensä näihin joviaaleihin tutustujiin ei salilla toista kertaa törmää. En tiedä miksi. Itse en koe olevani syyllinen.

Viime kerralla ollessani salilla tuli tällainen mieshenkilö. Miehen keho ja olemus muistutti kaljuuntumisesta lähtien viisikymppistä vastinetta, mutta ihon sileydestä ja kehonkielestä pystyi tunnistamaan miehen olevan alle 30. Jäin oman toimintani yhteydessä sivusilmällä seuraamaan kaverin toimintaan. Näiden vuosien jälkeen kuitenkin kiinnostaa, mikä näillä menee vikaan, kun toista kertaa en heihin törmää. Ehkä voisin olla uudelle tulokkaalle avuksi. Jos en osaa olla avuksi, löydän jonkun joka osaa auttaa. Tämä on varmaa. Salilla fiilistely on yhteinen asia.

Lopulta tiemme kohtasivat ja juoksimme vierekkäin juoksumatoilla. Olin laittanut huomiolle, että mies ei ollut edes lähestynyt mitään mikä liittyi painojen nostoon. Mies oli tämän reilun puolen tunnin aikana pyörinyt kuntopyörä – soutulaite – juoksumatto -kolminaisuudessa. Jatkoin juoksuani, kun mies päätti juoksunsa ja käveli suoraan kohti kuntopyörää. Huomasin, että miehen valkoinen paita oli ristiselkään asti hiestä märkä. Mies polki pyörää hetken ja nousi ylös. Näin kuinka miehen nännit kulottivat iloisesti hiestä märän paidan läpi kuin missmärkäpaitakisoissa.

Olin vaikuttunut. Salilla näkee vaikka minkälaista ukonkörmyä ja matamimimmiä, mutta koskaan ennen en ole nähnyt kenenkään treenaavan niin, että nännit näkyy. Olin aliarvioinut miehen pahasti. Mies ei ollut mikään yhden hitin ihme, vaan inspiraation lähde. Otinkin itselleni välittömästi uudeksi tavoitteeksi päästä samaa eli hikoilla nännit näkyviin. Ostinkin valkoisen t-paidat, jota välittömästi testaan seuraavalla kerralla. Haluan nähdä kuinka kaukana olen siitä, mihin kohtaamani mies oli pystynyt. Naiset voivat tätä tavoitettani paheksua, mutta en tätä tavoitetta asetakaan hurmatakseni naisia, vaan ylittääkseni itseni.

Yksi todellisista etikettitesteistä on julkinen sauna, kun sattumalta saa edelliseltä löylynheittäjältä löylykauhan ja -kiulun. Kunniasta ei luonnollisesti kieltäydytä. Kieltäytymisen tosin voi tehdä liukenemalla edellisen löylynheittäjän perässä pois saunasta. Kuitenkin, ensiajatus on oma maku vastaan muiden maku. Jostain syystä ajattelen aina, että muilla on eri maku kuin itselläni. En halua heittää liikaa löylyjä, koska en halua menettää kasvojani tavalla, jossa kuumennan huoneen kiehuvaksi pötsiksi ja poistuisin itse välittömästi. Antaisin epäkypsän kuvan itsestäni. En myöskään halua olla heittämättä löylyä, kun kunnia saunan miellyttävyydestä on minulle luovutettu. Sivusilmällä jokaisen sihauksen jälkeen vilkaisen muiden reaktioita löylyyn. Arvioin kyyryjen määrästä, kuinka pitkän tauon pidän vai heitänkö vielä toisenkin kauhallisen. Kevyt kyyry siellä täällä silloin tällöin on ihanteellinen.

Joskus löylyttäjänä on ollut epäkypsä henkilö, joka ilmeisesti on ajatellut saunomisen olevan kilpailu kuumuudenkestämisestä. Vettä on lentänyt kiukaalle kuin olisi kyse pienen ruohikkopalon sammuttamisesta. Kerran jouduin sanomaan, että kiitos nyt riittää. Mies uskoi puhetta. Toivottavasti nautti voitostaan.

Ruotsinlaivalla päädyin löylykisaan keski-ikäisen venäläismiehen kanssa ollessamme kahden saunassa. En ole varma miehen oikeasta iästä ja kansalaisuudesta, mutta näin tilanteessa kuvittelin. Alkuun jokaisen heiton jälkeen tulkitsin miehen ilmeestä ja katseesta, että lämpöä pitäisi paneeleiden päälle löytyä vielä enemmän. Mieleeni äkillisesti nousivat ne kaikki jääkiekon mm-kisojen Suomen ja Venäjän välisten otteluiden epäreilut jäähytuomiot. Toljotimme venäläismiehen kanssa toisiamme, kun jatkuvalla syötöllä heitin lisää löylyä. Tiesin olevani vahvoilla pelkästä kokemuksesta eikä mikään lahjottu tuomari voisi tulla voittoni väliin. Vähitellen miehen ilmeily loppui, katse siirtyi alaviistoon ja aikaisemmin ryhdikkäät olkapäät painuivat alas. Lopulta mies otti ritolat ja vielä ovea avatessa heitin yhden lisää. Olin itsekin tuskissani. Vaikka rakastankin saunomista, en tykkää kovista löylyistä. Kärsin voittoani hetken saunassa ja menin itsekin suihkuun.

En pärjää ilma silmälaseja. Tästä johtuen, jos en tiedä tutun ihmisen olevan saunomassa, kaikki saunojat ovat tuntemattomia. Silloin tällöin tuttu ääni aloittaa keskustelun. Erään kerran sauna oli täynnä tuntemattomia tai tunnistamattomia ja heräsi keskustelu paikallispolitiikasta. Osallistui keskusteluun tapojeni vastaisesti. Lopputulemana oli, että kävin kahden muiden saunojien keskellä kovaäänistä väittelyä kunnantaloudesta, josta varmasti kummallakin oli yhtä heikot pohjatiedot ja yleinen asiantuntemus taloudesta. Koska en nähnyt tai oikeammin tunnistanut vastaväittelijän kasvoja, mielipiteeni ja sanankäyttöni olivat kärkeviä kuin olisin ollut netin keskustelupalstalla. Olin kuitenkin herrasmies ja en haukkunut miestä tyhmäksi, vaan hänen ajatuksiaan. Tänä päivänäkään en tiedä kenen kanssa väittelin. Ei jäänyt morkkista. Toivoisin, että voisin ilmaista itseäni samalla innolla myös vaatteet päällä ja silmälasit päässä.

Omaan vakaan luottamuksen, että jokin päivä ihmiskunnalla on käytössä aikakone. Kehitys tulee vääjäämättä päätymään aikakoneeseen siitä huolimatta, miten erilaiset teoreettiset filosofit pitäisivät sen toimintaa paradoksaalisena sekä jokseenkin epäeettisenä.

Aikakone onkin kohdallani merkittävin syy maksaa veroja. Veroilla tuetaan tieteellistä tutkimusta, jonka tuloksena aikakone tulee mahdollistumaan. En usko, että mikään tietty tieteenala on suuressa mittakaavassa yksin ansiollinen tällaisissa suurissa ihmiskunnan kehityksen harppauksissa. Aina tarvitaan niin teknistä, luonnontieteellistä, humanistista kuin yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, jotta suureet edistysaskeleet ovat mahdollisia. Munia ei voida siis laittaa vain yhteen koriin, jos haluamme vapautua ajan kahleista. Nyt ihminen on aina viisarin väärällä puolella luoden kollektiivisesti suurta tuskaa.

Inhimillisesti kohdaltani löytyy omakohtainen motiivi uskooni aikakoneeseen. Haluaisin vain päästä aikaan, jolloin olin 17-vuotias ja tavata itseni. Löisin sitä proge-fuusiojazz-nörttiä ja basistia kaikilla näiden vuosien aikana kerrytettyjen kilojen voimalla täysiä palleaan. Sen se ärsyttävä tyyppi olisi ansainnut. En edes kertoisi, että olisi tullut juuri itsensä hakkaamaksi tulevaisuuden aikamatkaajana. Poistuisin vain paikalta ja palattuani takaisin lähtöaikaan nauttisin varmaankin hiukan paremmasta levykokoelmasta vähemmällä progella ja jazzilla.

Haluankin kannustaa kaikkia tukemaan avoimin mielin jokaista tieteenalaa miten tylsiltä tai ärsyttäviltä saattavatkin tällä hetkellä tuntua. Tiede on aina kokonaisuus. Lupaan myös ottaa kameran mukaan ja taltioida tapahtuneen.

Miten lopulta kävikään? Foliohatut, skitsot, tornihuhuilijat ja muut vaihtoehtoisille asioille omistauneet sekopäät olivat oikeassa siitä, että meitä vakoillaan. Ei oikeastaan edes vakoilla, vaan kaikki materiaali, jota tuotamme, otetaan talteen tietämättämme. Mikään muu ei pysy salassa paitsi tämä tieto itseltämme tähän asti.

Hyvä. Pidän tästä tilanteesta. Itseltäni on kadonnut lukematon määrä tiedostoja erilaisten tietoteknisten ongelmien takia. Viimeisimpänä kaikki tiedostot, kun Windows 7 päivitti itsensä parempaan versioon todeten samalla, että minun pitää myös aloittaa täysin puhtaalta pöydältä ja unohtaa menneet. En ole vielä valmis tällaiseen ja toivoisin, että saisin nämä kadonneet tiedostot takaisin. Tiedän, että tiedostot ovat jonkun suuren tiedustelupalvelun serverillä, koska näin minulle on luvattu.

Joku tai jotkut tahot ovat tehneet hienon työn ottamalla varmuuskopion kaikesta tiedosta, mutta näihin varmuuskopioihin ei pääse käsiksi, vaikka varmasti jokaisella olisi tarvetta. Miksi ei voitaisi olla rehellisiä ja avoimia, tunnustaa tilanne ja perustaa taho, josta kadonneet tiedostot saa takaisin? Ihmiset varmasti maksaisivat pienen summan saadakseen takaisin lomakuvansa toissa kesältä takaisin tai päästäkseen lukemaan kymmenen vuotta sitten kirjoitettuja runoja todetakseen, ettei varmuuskopio olisi ollut tarpeellinen.

En tiedä mille taholle pitäisi lähettää sähköpostia, jotta saisin tunnearvokkaat tiedostoni takaisin. Riittäisikö tällainen blogimerkintä viestiksi? Se jää nähtäväksi. Tarvitseeko heille edes lähettää sähköposti erikseen?

Tajusin hävinneeni kamppailun perunalle. Pötköttäessäni sängyllä perunan vieressä ymmärsin, että ihmiset todennäköisemmin valitsisivat perunan minun sijaan. Olen varma tästä, koska melkein kaikki ovat valinneet perunan jossain vaiheessa elämäänsä, mutta eivät minua. Tämä on siis luuseriuteni taso.

Ei luuserina olemisessa mitään vikaa ole. On olemassa hienoja luuseri-ihmisiä kuten Jari Sarasvuo ja Bill Gates. En tiedä ovatko he perunatason luusereita, mutta luusereita ovat varmasti. Kaikista ei ole luuseriksi. Naisista ei ole olemaan luuserina, tiedän sen. Naisen luuserius on aina valetta. Nainen voi aina ryhtyä äidiksi eikä äiti voi olla luuseri. Isä voi olla, ja useasti onkin. Joskus isän luuserius on toivottavaa, jotta ympärillä olevat lapset oppivat kaikki miehisyyden olomuodot. Äiti voi tosin olla hirviö. Hirviö onkin jo jotakin. Siinä on jotain johon tarttua ja josta puhua. Kunnon supersankaritarinat tarvitsevat hirviöitä, mutta luusereilla ei tee mitään ellei tarvita yleisöä näkemään hyvän ja pahan kamppailua vallasta. Sitten kun nainen ei voi saada lapsia, jota näin miehenä on vaikeampi todentaa ellei nainen ole mallia ryppyinen mummo, luuseriuden mahdollisuus katoaa taas, koska mummoa ei voi sanoa luuseriksi. Mummo saa enintään katumaan valintojaan, kun kaupassa tajuaa valinneen sen jonon, jossa mummo latoo tiskiin monipuolisen kolikkokokoelman sekä uhkapelilaput tarkistettavaksi. En koskaan halua vaihtaa jonoa, koska toisin julkisella paikalla ilmi, että teen elämässä huonoja valintoja. Pysyn kovana ja silmäilen uudemman kerran iltapäivälehtien otsikot.

Nuorempana allergiatestissä kävi ilmi, että olen allerginen perunalle. Se oli lääketieteen ilmoitus, ettei peruna ole oikeaa seuraa allekirjoittaneelle, jos haluaisin säilyttää vähintään mielenrauhan. Tuloksista huolimatta valitsin perunan, jota uppopaistettuna nautin hampurilaisravintolassa välittömästi kuultuani allergiastani, niin kuin mitään olisi tuloksia en olisi koskaan saanutkaan. Valitsin siis ilmeen värähtämättä itsekin perunan, vaikka vaihtoehtona olisi ollut oma terveys. Tämän valinnan tein jo vuosia sitten, vaikka perunaton vaihtoehto olisi ollut täysin mahdollinen, enkä ole katunut yhtään.

Jos pelaat Pokemon-peliä, älä tee sitä lähdettyäsi ystäviesi kanssa kaupungille juhlimaan.

Jos kuitenkin päätät tehdä näin, älä pelaa Pokemon-peliä yökerhossa.

Mikäli kuitenkin sorrut pelaamaan Pokemon-peliä yökerhossa, älä tee sitä tanssilattialla.

Jos kuitenkin et voi välttää mielitekoa tanssilattialla, älä hiisku sanallakaan tästä tulevalle treffikumppanillesi.

Jos et osaa laittaa tekoasi kännin piikkiin etkä malta olla kertomatta Pokemonien keräilystä yökerhon tanssilattialla treffikumppanillesi, älä kerro siitä kahdesti.

Kertoessasi toistamiseen yökerhon tanssilattialla tapahtuneesta Pokemonien keräilystä ja treffikumppanisi huomauttaessa tarinan pikauusinnasta, vaihda mahdollisimman nopeasti puheenaihetta esimerkiksi suureen suunnitelmaasi ostaa uudet housut.

Päättäessäsi viedä pikauusinta tarinasta: Pokemonien keräily viikonloppuyönä yökerhon tanssilattialla, loppuun asti, olet suurella todennäköisyydellä menettänyt lopullisesti arvokkaimman Pikachun, johon kaupungilla voit törmätä. Treffikumppani on kuitenkin kuunnellut jo kerran tarinasi Pokemonien keräilystä yökerhon tanssilattialla katoamatta seurastasi oudon tekosyyn varjolla. Tämä on jo kokonaisuutena tarkoittanut sitä, että naisen on oikeasti täytynyt, pienistä virheistäsi huolimatta, pitää sinusta hyvin paljon, mutta jokaisella pitää olla rajansa.

Toivon, että

1. nielaiset juuri suuhun laitetun purkan
2. lyöt varpaasi pöydänjalkaan
3. kaadut ulkona ja lunta menee paidan sisään
4. aamun ensimmäisestä kahvikupillisesta loiskuu vähän kahvia matolle
5. kotiavaimet löytyvät 5 minuutin etsinnän jälkeen
6. kauluspaidastasi irtoaa nappi
7. löydät maasta ruplan kolikon
8. syöt homeista leipää
9. housut sekä tupakat kastuvat tiskauksen yhteydessä
10. näet Ufon, mutta kukaan ei usko
11. kahvinkeitin on jäänyt koko päiväksi päälle
12. saat postikortin etelänlomamatkalaisilta, joita ei tunne
13. istut laskiaispulla päälle
14. keittiön sulake palaa yhdeksän jälkeen illalla eikä sinulla ole yhtään sulaketta ole varalla
15. pitkällä junamatkalla lihava spurgu tulee istumaan käytävän puolelle viereesi ja sammuu
16. joka päivä tuntemattomasta numerosta soitetaan äänetön puhelu
17. spagettia ja jauhelihakastiketta kaatuu tietokeen näppäimistön päälle
18. vieras koira nuuhkaisee paljasta pyllyäsi
19. pitkällä junamatkalla lihava spurgu tulee istumaan käytävän puolelle viereesi, sammuu ja ripuloi housuunsa
20. isäsi uskoo, että kaikki, mitä Internetiin on kirjoitettu, on totta
21. naapuriisi muuttaa vanha nainen, joka jatkuvasti utelee sinulta, että haiseeko hänen vagina rappukäytävään asti
22. verhoja vaihtaessa kaadut jakkaralta saavilliseen ebolaa
23. tietoteknisen virheen takia toinen nimesi virallisissa papereissa on AIDS eikä asialle voida tehdä mitään
24. kasvojasi käytetään pornosivun peniksen suurennus pillereiden mainoksesta