Aikakone

Omaan vakaan luottamuksen, että jokin päivä ihmiskunnalla on käytössä aikakone. Kehitys tulee vääjäämättä päätymään aikakoneeseen siitä huolimatta, miten erilaiset teoreettiset filosofit pitäisivät sen toimintaa paradoksaalisena sekä jokseenkin epäeettisenä.

Aikakone onkin kohdallani merkittävin syy maksaa veroja. Veroilla tuetaan tieteellistä tutkimusta, jonka tuloksena aikakone tulee mahdollistumaan. En usko, että mikään tietty tieteenala on suuressa mittakaavassa yksin ansiollinen tällaisissa suurissa ihmiskunnan kehityksen harppauksissa. Aina tarvitaan niin teknistä, luonnontieteellistä, humanistista kuin yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, jotta suureet edistysaskeleet ovat mahdollisia. Munia ei voida siis laittaa vain yhteen koriin, jos haluamme vapautua ajan kahleista. Nyt ihminen on aina viisarin väärällä puolella luoden kollektiivisesti suurta tuskaa.

Inhimillisesti kohdaltani löytyy omakohtainen motiivi uskooni aikakoneeseen. Haluaisin vain päästä aikaan, jolloin olin 17-vuotias ja tavata itseni. Löisin sitä proge-fuusiojazz-nörttiä ja basistia kaikilla näiden vuosien aikana kerrytettyjen kilojen voimalla täysiä palleaan. Sen se ärsyttävä tyyppi olisi ansainnut. En edes kertoisi, että olisi tullut juuri itsensä hakkaamaksi tulevaisuuden aikamatkaajana. Poistuisin vain paikalta ja palattuani takaisin lähtöaikaan nauttisin varmaankin hiukan paremmasta levykokoelmasta vähemmällä progella ja jazzilla.

Haluankin kannustaa kaikkia tukemaan avoimin mielin jokaista tieteenalaa miten tylsiltä tai ärsyttäviltä saattavatkin tällä hetkellä tuntua. Tiede on aina kokonaisuus. Lupaan myös ottaa kameran mukaan ja taltioida tapahtuneen.