Paidattomuus

Näin ilmoituksen, jossa 150 eurolla saisi istumapaikan katutason liikehuoneiston pöydän äärestä Helsingin keskustan välittömässä läheisyydessä, jos toisi kannettavan tietokoneen mukanaan. Ihmettelin, mikä tällaisen tarkoitus on, koska jokaisessa asunnossa olen nähnyt pöydän tuolilla. Minua valistettiinkin, että huoneen hienous olikin siinä, että nuoret asialleen vihkiytyneet tieteen- ja taiteenalan ihmiset saavat yhteisen avoimen työskentelytilan, jossa voivat pohdiskella syvällisiä ja jakaa ideoita samalla, kun työstävät olemassaolonsa tarkoitusta kannettavalle tietokoneelle. Tämän kuultuani pidin 150€ istumapaikkaa oivana tuotteena, koska ei enää tarvitsisi etsiä kaipaamaansa keskusteluseuraa kirjaston tietokirjahyllyköiden välistä. Hyvin hedelmätöntä on se.

Ymmärsin kuitenkin nopeasti, että pitkä välimatka Helsingin keskustan välittömään läheisyyteen ei ollut kohdallani suurin este saada 150€ pöytätila ja syvällisiä keskusteluja. Suurin este nimittäin on, että luokkataustastani johtuen omaan suuren tarpeen ottaa ajoittain paidan pois päältäni. Helsingin keskustan välittömässä läheisyydessä paidan ottaminen pois päältä ilman taiteellista interaktiota artistin ja yleisön välillä on syvästi paheksuttua ja saattaa helposti ilman perusteluja johtaa tilasta poistamiseen järjestystä ylläpitävien henkilöiden johdolla.

Syvällä sisimmässäni tarvitsen paidattomuutta ajoittain. Tiedän, että tämä tila olisi varmasti paikka, jossa tarvitsisin olla paidatta satunnaisesti, kun kannettavalla tietokoneella ilmaisisin itseäni. Haluankin nyt selittää naisille sekä ylempien yhteiskuntaluokkien miehille paidattomuuden funktion ja siihen johtavan prosessin.

Paidattomuus yksinkertaisesti ilmenee vain niissä tilanteissa, joissa tilanne on tosi ja vaatii ponnisteluja. Kyse saattaa olla suuren kiven siirtämisestä, halkojen hakkaamisesta, auton korjaamisesta, naisesta tai tiukkojen lauserakenteiden nujertamisesta. Perimmäisenä syynä käytökseen saattaa olla, että paidattomuus tiukkojen tilanteiden ylipääsemisen helpotuksena on alaluokkaisesta taustasta johtuvan mallioppimisen seurausta tai sitten jotain geneettistä, joka yhtä aikaa johtaa kotoutumista alimpiin yhteiskuntakerroksiin ja paidattomuuteen. Joku viisaampi tietää.

Paidattomuudessa ei ole mitään väkivaltaista. Kahden miehen välinen fyysinen välienselvittely on myös tiukka paikka, jonka ylipääsemistä mies haluaa avittaa ottamalla paidan pois, joten munan ja kanan erottaminen helppoa. Samalla tavalla autoa korjatessa vastaan osuva ruosteinen mutteri on siis tiukka paikka, josta selviämistä avitetaan paidattomuudella. Paidattomuudessa ei ole myöskään mitään seksuaalista. Karpaasit, jotka syyttä kesäisin kulkevat ilman paitaa turuilla ja toreilla ovat naistenlehtien höynäyttämiä eikä tässä ole kyse aidosta paidattomuudesta. Aidossa paidattomuudessa läski roikkuu ja hiki kirpoa pelkästä ajatuksen voimasta, kun tuleva määränpää luodaan melkein hallusinaation kaltaisesti näkynä verkkokalvojen pintaan. Paidattomuus on luottavaisen mielentilan manifesti sisäisen prosessin tuloksena. Paitaa ei voi ottaa pois, jos onnistumista ei ole ensin luotu mielikuvien tasolla.

Tätä manifestia en voisi 150 euron istumapaikalla julistaa. Olisin häirikkö. En halua olla häirikkö. En saisi rahoilleni täyttä vastinetta, kun joutuisin poistumaan paikalta tuntiessani ylitsepääsemätöntä tarvetta nostella paidanhelmoja kohti päälakeani. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin kirjoittaa huomiolappu, jossa paidattomuuden syy- ja seuraussuhteet olisi selitettynä sekä etukäteen olisi pahoittelun sisustushäiriöstä. Liikaa vaivaa olisi kaikille tästä.

Pysyn kotona.