Mylwin-setä kävi terassilla

Teerenpeli bat-terassi, normaali bat-aika tiistaina kello 18-20.30.

Pyllystä tuli käynnin jälkeen mustaa kakkaa, joka koiralla selittyy puoliksi syödyllä nahkahansikkaalla, mutta itseäni ihmettelen edelleen. Ehkä se oli paha kurki, joka poistui improteatteriesityksen kuulemisen jälkeen.

No, mie aivan varta vasiten silitin viime viikolla pestyn kotiteollisuus-paitani ja vartin sortsien pyllynhaistelun jälkeen totesin että nekin menevät, kunhan pysyy perseellään. Laitoin deodoranttia kainaloon ja eikun baanalle!

Ensimmäisenä terassilla päin naamaa iski noin 5-7 metrin päässä oleva ihmisrinki, josta kuului omituisia ääniä. Kyseessä ei ollut muslimiseparatistien hengenkohotus eikä seurakuntanuorten esirukous vaan improvisaatioteatteri Xäfylöndzin perustsemppaus seuraavan parin tunnin kestävää ihmistenkidutustuokiota varten.

Ruisolut oli väljähtynyttä, ja keräsin ensimmäisen vartin rohkeutta mennä vinkumaan asiasta. Huomautus otettiin ilolla vastaan, ja totesin että perkele, kannattaa valittaa huonosta oluesta useamminkin - syy kun oli oikeasti vähästä hiilihaposta eikä ylikehittyneestä snobimakunystyröistä.

Improvisaatioteatteri siirtyi teerenpelin sisäpihalle esittämään jotain järkyttävän kummallista shouta. Siellä näkyi myös ihmisiä katsomassa, jotka oikeasti hymyilivät. Hymyilyn syy jäi hämärän peittoon. Hamstrasin kuitenkin paikan ihan sisäpihan ikkunan vierestä, koska kiinnosti nähdä että mitä helvettiä ne vielä keksivät.

Tuli mieleen ilman ääntä katseltuna elävästi nasuille (=kehitysvammaisille) järjestetyt tanssiterapiahommat, joita puuhattiin entisen äitipuolen kanssa useinkin. Paitsi että nasut ottivat roolinsa paljon vakavammin.

Kaikki kunnia (ilmaiseksi) tehdylle katutaiteelle, mutta niinku jotain sisältöäkin olisi hyvä keksiä. Hyvä taiteilija on ennen kaikkea hyvä viihdyttäjä, eikä oman taiteellisuutensa impressionismi saa syödä katsojalta iloa katsoa sitä.