Aamu valkenee, valaisee jo
eteisen
tämän ahtaan pikku kaksion,
tai kotihan se on
yhteinen
Makuuhuoneen ovee raotan, on
siellä hämärää
heidän näen nukkuvan, en
tahdo herättää
vaan siihen jään
Ja musta tuntuu et'voin
luopuu mistä vaan, kun mä
heidät pitää saan
lähelläin
Siis muusta viis, voin
luopuu mistä vaan, voin
tehdä tappavinta työtä
puolestaan
pystypäin
Eihän perhe tää liene aivan
sellainen
kuin on telkkarissa perheet
nää tila-automainosten
mä tiedän sen
Nojaan ovenpieleen,
kuuntelen, ne siellä
hengittää
pari unennäkijää, en tahdo
herättää
vaan siihen jään
Ja musta tuntuu, et'voin
luopuu mistä vaan, kun mä
heidät pitää saan...
Mä en tiennyt aikoinaan,
mihin vielä joudunkaan
mä en tiennyt kuinka paljon
rakkautta heiltä saan
ja pystyn antamaan
Voin luopuu mistä vaan
Voin luopuu mistä vaan
Ja musta tuntuu, et' voin
luopuu mistä vaan, kun mä
heidät pitää saan...
Aamu valkenee, valaisee jo
eteisen tän
yhteisen