Blogi

sä kerroit kerran sadannen sen, kuinka itsekästä
on aikaa käyttää haaveiluun ja turhiin unelmiin
sä kerrot kuinka kiitollinen sietää olla tästä
mä mitä sulta saanut oon, kai se onkin niin

sun kovat sanas saavat silmät viimein avautumaan
ne ihan uuteen valoon saattavat mun maailmain
nostan katseen lattiasta peilikuvaan omaan
nään lopultakin sen mitä sulta sain

mullon sydän täynnä tyhjää silmät täynnä kyyneleitä
mullon kädet täynnä työtä josta kiitosta en saa
mullon sisin täynnä tuskaa, mullon mitta täynnä meitä
mullon tunnit täynnä enkä aio odottaa
mullon tunnit täynnä enkä aio odottaa

mun pitää päästä pois, mun pitää päästä kauas susta
ei väliä sen minne, kun vain löydän tien
ja vaikka lähden tyhjin käsin vailla kantamusta
niin huomaan liian paljon mukaani vien

Tiedättekö,joskus on kamalan vaikeaa sanoa jollekkin joku asia. Minä olen pienessä päässäni hautonut erästä asiaa ehkä liiankin pitkään ja nyt vihdoinkin se tuli ulos mun suusta,tosin pienen mutkan kautta.

Luulet ettei kukaan
piittaa
ettei kukaan vierees jää
älä untä nää älä unta
nää...Et saa luovuttaa se
liian helppoa ois...Vielä
tulee päivä jolloin surut
unohtuu löydät jonkun joka
rakastaa ja joka
rakastuu..Nosta pystyyn jo
pää ja usko ystävää...

Elämä on sitä, ketä rakastaa ja ketä loukkaa. Sitä, kenet tekee tarkoituksella onnelliseksi tai onnettomaksi. Sitä, säilyttääkö vai pettääkö luottamuksen. Se on ystävyyttä käytettynä pyhänä asiana tai välikappaleena. Sitä, mitä sanoo ja tarkoittaa, kenties loukkaavasti, kenties rohkaisevasti. Kysymys on huhujen aloittamisesta ja alhaisten juorujen suosimista. Siitä, minkä tuomion langettaa ja miksi. Ja kenelle arvostelunsa kertoo. Siitä, kenet jättää huomioimatta tietoisesti ja tarkoituksella. Kysymys on kateudesta, vihasta, piittaamattomuudesta ja kostonhimosta. Siitä, kantaako sisimmässään vihaa vai rakkautta, antaen sen kasvaa ja levittäen sitä. Ennen kaikkea kysymys on siitä, käyttääkö elämänsä siten ettei niin olisi muuten tapahtunut. Vain ihminen itse ratkaisee tavan, miten noihin sydämiin vaikutetaan ja juuri niistä valinnoista elämässä on kysymys.

Taasen yö töissä :) Nyt ei läheskään väsytä niin paljon kuin viime yönä,nukuin meinaa aika ihanan hyvin tänää päivällä :D

Hitto,se ois ihan aikuisten oikeasti aloitettava tiputtaa painoa,ei yhtään innosta,mut ne keväällä lähteneet kilot on tullu takas tässä kesällä. Vois joko jatkaa sit nutrausta mitä oon kokeillu sillo kerran tai yrittää paneutua atkinsiin :)

Nyt tää nainen menee kattoo et odottaako mua se painajainen lääkehuoneessa mitä meinaan vaiko ei.

Tää eka yö töissä on aina se pahin,silloin meinaa nukahtaa ihan pakolla. :/
Mulle on kehittynyt sellainen huono tapa täällä yöllä ollessa,mie oon alkanu polttelee tupakkia öisin.
Taidan tästä poistua takavasemmalle ja mennä syömään jotakin :P

On kamalaa menettää joku sellainen ihminen josta välittää todella todella paljon. Mä päätin että en sure enää,en tänään itke vaan jatkan omaa elämää ihan normaalisti. Muistaa niin kirkkaasti sen päivän kun ensimmäisen kerran tapasi erään ihmisen,silloin kaikki oli niin hyvin ja elämä hymyili.Nyt ammottaa edessä tyhjyys,ei mitään. Kaikki on taas aloitettava puhtaalta pöydältä. Onneksi olen vielä nuori ja viriili nainen ;D

Tiedättekö mitä on menettää sellainen ihminen jota rakastaa todella todella paljon?! Se on jotain aika kamalaa. Silmät on suunnilleen kohta itketty pois päästä ;(

Niin paljon olis kerrottavaa ja sanottavaa,mutta kun ei vaan voi sanoa yhtään mitään ;(

Tekisi mieli kertoa teille jotain,mut jätän kertomatta!
Ja tiedoksi,en ole raskaana jos sitä luulette!!