Kolmekymmentä vuotta ja sikana

Olen sitten "Nettideittailu kusee"-blogin ylittänyt deittisivuilla äärettömän tärkeän 30-vuoden merk... häpeäpaalun.

Osaltaan tämä vääjämätön muutos on tarkoittanut että saan huomattavan paljon helpommin vastauksia naisilta. Ongelma on vain tarkoitusperissä.

Ainakin miespuoliset lukijani voivat helposti samaistua vuosikymmenten takaiseen finninaamaiseen inkarnaatioonsa yläasteella: MTV alkaa näkyä yhä useammilla, internettiä ei vielä ole ja flanellipainat ovat kova juttu. Olet kerännyt koko jakson ajan rohkeutta kysyä (tämänhetkistä, mutta sitähän hormonisi eivät sinulle kerro) ihastustasi (todellista rakkautta, hormonisi valehtelevat) katsomaan leffaa. Niin paljon vaihtoehtoja: Trainspotting, Romeo+Juliet, Englantilainen potilas... itse haluaisit kuitenkin nähdä Mission: Impossiblen. Olet yrittänyt aikaisemmin jutella jotain luonnollista, vaihtelevalla menestyksellä.

"Meillä ei ole mitään yhteistä" on tietysti ikiaikainen klassikko jo Aatamin ja Eevan ajoilta, mutta mikään ei riko pienen nössön mielenrauhaa kuin "Et ole mitä mä etsin nyt". Hän haluaa vapautta ja kokemuksia, sinä tylsä ja tavallinen kelpaat vasta kun Jepen harrikka menee ulosottoon ja kaupungin vuokra-asunnossa alkaa vituttamaan. Sinä, diplomi-insinöörinä ja Nokia-Googlen toimitusjohtajana Kaskisaaressa koiran ja farmari-Bentleyn kanssa, olet valmiina ottamaan hänet syliisi ja elämänne on täydellistä samanvärisissä khakeissa ja poolopaidoissa.

virhe, näin sinä kuvittelet että asia menisi

Ehkä pistit tuon hetken muistiin, ja päätit että myöhemmin Nokia-Googlen toimitusjohtajana ajat lokakuisessa mutkassa Bentleylläsi kuralätäkön yli niin että kaukainen ihastuksesi kohteen UFF:ista lahjoitetut vaatteet kastuvat läpimäriksi. Hän katsoo pitkien rasvaisten hiuksiensa läpi, mutta ei näe auton tummennettujen lasien läpi kuinka sinä ja harmaa norjanhirivkoirasi nauratte räkäisesti päälle.

virhe, näin sinä kuvittelet katkerana myöhemmin että asia menisi

Anssi Kela, tuo totuuden torvi, muistuttaa ja kysyy mitä meistä tuli. Teistä tuli molemmista tylsiä. (Näit sittemmin Mission: Impossiblen MTV3:lta.) Siis, sinusta ja kaukaisesta ihastuksestasi. Todennäköisesti unohdit hänet jo kauan sitten tai sitten ehkä stalkkaat synkkinä torstai-iltoina Facebookista. Aivan sama. Anssi Kela nyt on oletusarvoisesti tylsä. Tai ainakin hänen musiikkinsa, en ole tavannut herra Kelaa.

Ei, sinä pääsit yli. Mutta nähtävästi tämä suunnitelma oli oikeasti käytössä sukupuoliaidan toisella puolella. Minulla ei ole biologista kelloa, joten en tiedä onko tämä toiminta ollut tietoista suunnitelmallisuutta vai vaan luonnollista hormonien ohjaamaa käyttäytymistä - joka tapauksessa koen deittisivuilla olevani useille vain väline.

Ikävintä tässä on se, että kertomalla profiilissani että minulla on koira, monet ovat kuvitelleet minun olevan pika-isä (lisää vain lapsivesi). Koirahan on kuin harjoittelulapsi. En oikeasti tiedä mitä minun pitäisi vastata kohtaan "mitä ajattelen lapsista", koska jokainen vaihtoehto tuntuu väärältä (Kyllä / Ei / Ehkä).

Minä kun kuvittelen etsiväni naista, en työpaikkaa.

Kirjoitettaessa soi Anssi Kela - 1972