Sinkkumies ja koira - totta vai tarua?

Sinkkumies, jolla on koira on yleinen hahmo populaarikulttuurissa, erityisesti romanttisissa komedioissa, lähtien 101 Dalmatialaisesta. He eivät ole oikeastaan yksineläjiä ja toisaalta he selkeästi osaaavat pitää huolta jostain toisestakin. What's not to love?

Todellisuudessa tämä elämäntilanne ei anna kovin ruusuista signaalia. Koiranomistaminen on - riippuen rodusta - suhteellisen intsensiivistä hommaa. Koiranomistajaisnkku ei kovin myöhään yöelämässä liiku ja välttää viimeiseen asti krapulaa, koska koira haluaa ulos joka tapauksessa kuudelta aamulla. Onkin hyvin todennäköistä että koira onkin jäänne ja elävä muistutus aikaisemmasta suhteesta. Miehet, jotka sinkkuna hommaavat koiran ja jatkava sinkkuelämää ovat hyvin myyttisiä olentoja. On lähes takuuvarmaa, että kaikki naiset olettavat minun olevan jo varattu kun ulkoilutan koiraani.

Lyhyt tutkimuskierros internetin eri foorumeilla löytääkin useita ketjuja joissa naiset kysyvät onko mahdollista että sinkkumiehellä voi olla etenkin pienempi koira. Yleinen konsensus näyttää olevan, että etenkin jos koira ei näytä "übermaskuliiniselta" niin mies on hyvin varmasti varattu, tai mahdollisesti homo. Google-haku löytääkin useamman "top-listan koirista sinkkumiehille", kuten esimerkiksi tämän ja tämän. Ranskanbulldogia lukuunottamatta kaikki rodut ovat isoja. Epäilen vahvasti että listan tekijät olisivat kaupunkiasunnossa asuvia koiranomistajia. Kuitenkin, moni kommentoija on kuitenkin sitä mieltä, että koiraa ulkoiluttava mies on todennäköisesti varattu, mutta heidän mielestään sinkkumies jolla on koira olisi mitä mieluisin löydös. Jos niitä vain olisi olemassa.

Ylen naistoimittaja jakoi ohjetta sinkulle hankkia koira jokin aika sitten. Ensinnäkin pitäisin hyvin vastuuttomana hankkia koira, jos sen tarkoitus on olla väline deittiseuran löytämiseen. Ei ettenkö olisi kontekstista irrotettuna samaa mieltä toimittajan ingressin kanssa.

Oletko kokeillut kaikki keinot napakympistä minuuttitreffeihin ja lehti-ilmoituksiin löytääksesi oman rakkaan? Eikö löydy? Harkitse oman koiran hankkimista.

Näinhän minä tein. En tosin toimittajan tarkoittamaan tarkoitukseen vaan tienä ulos alaspäin viettävästä deittispiraalista. Paras ratkaisu ikinä.

Miksi sinkku ei voisi käyttää koiraa myös välineenä parinetsimiseen?

Koska se olisi todella epäeettistä. Koira on elävä ja ajatteleva olento, joka kaipaa huomiotasi myös sen jälkeen kun saavuttaisit tavoitteesi parinhankinnan suhteen. Niin, ja hyvin todennäköisesti koira vaatii huomiota niin paljon ettei työssäkävyälle sinkulle jää muuhun juurikaan aikaa.

Monilla nettideittisivuilla kysytään perustietojen lisäksi talousyksikön muita muuttujia kuten lapsi- ja lemmikkitilannetta. Epäilen, että harvassa ovat ne jotka erityisesti etsivät paria jolta jompia kumpia löytyy. On huomattavasti yleisempää että hakukriteerien ulkopuolelle rajataan uusperheen muodostaminen. Sitä vastoin on paljon haastavampaa että koiran- tai kissanomistaja voi sivuilta etsiä ihmisiä, jotka ovat ok sen kanssa että eläin on mutta eivät itse sellaista omista.

Mutta koirathan ovat varsinaisia tyttömagneetteja? Näinhän elokuvat meille kertovat. Ainakin omaan kokemuspohjaan perustuen koirani herättää suurta mielenkiintoa vauvasta esiteiniin ja siitä viisikymppisestä ylöspäin. Ei ole kuukautta, etteikö joku vanhempi rouvashenkilö pysähdy kadulla ihailemaan koiraani ja kertomaan omia kokemuksiaan norjanharmaista. Lapset taas haluavat silittää koiraani ja lähes poikkeuksetta kysyvät ensin lupaa siihen - toisin kuin aikuiset! Joka tapauksessa, koirani vetovoima sukukypsiin naisiin on tähän mennessä ollut kovin heikko. Olen jopa saanut useita viestejä nettideittisivuilla yli 50 vuotiailta naisilta, jotka kertovat kuinka söpö koirani on ja kuinka varmasti saan sen takia paljon viestejä. He ovat vain puoliksi oikeassa.

Voi tietysti olla että alkukantaiset ja pystykorvaiset pohjoismaiset työkoirat ovat enemmän menneen maailman juttu ja moderniin citysinkkuun uppoaisi paremmin jokin hieman trendikkäämpi rotu - tai kuten edellä tuli todettua, norjanharmaa ei ole tarpeeksi maskuliininen rotu. Tämä on omalla kohdallani irrelevantia, koska olemme harmaanorjanhirvikoirani kanssa pakettidiili.

Mutta eikö koirapuisto ole huikea paikka tavata naisia? Kyllä, mutta ei sinkkunaisia. Lisäksi, heillä on jo koira. Se on aivan väärä paikka yrittää tavata sinkkunaisia.

Mutta eikö koirapuisto tai koiran ulkoiluttaminen ole mitä parhain "luonnollinen" ensitreffi-idea? Niin. No. Tämäkin konsepti on ehkä hieman vähemmän romanttinen kuin mitä elokuvat antvat ymmärtää. Onhan tätä tullut kokeiltua ja olen saanut useammankin viestin nettitreffisivuilla aiheesta. Noin vuosi sitten olin treffeillä yhdessä Helsingin monista koirapuistoista toisen koiranomistajan kanssa. Koiramme ja me tulimme ihan hyvin juttuun, mutta puistoon sattui osumaan treffiseurani kaukainen sukulainen, joka halusi kovin tietää mitä treffiseuralleni kuului. Lyhyesti sanottuna tämä hieman tuhosi tunnelmaa.

Oikea ongelma tässä skenaariossa on kuitenkin mitä tehdä onnistuneen treffin lopuksi. Koirien kanssa on hieman mahdotonta harkita mitään jatkopaikkaa. Kesällä olisi tietysti mahdollista jatkaa jollekin terassille, mutta hyvin paljon todennäköisempi loppu treffeille on viedä koira kotiin ja ruokkia se.

Ei etteikö korapuistossa voisi tavata samanhenkistä seuraa. Jokunen vuosi takaperin osuin läheiseen koirapuistoon saksanpaimenkoiran ja hänen naisomistajansa kanssa. Ilmeni, että he olivat vain käymässä Helsingissä ja olivat lähdössä seuraavaksi kohti rautatieasemaa ja takaisin kohti pohjoista. Mukavan keskustelun pääte oli suoraan Kaurismäen elokuvasta. "No, oli todella kiva jutella, mutta me ei taideta tavata enää." "Ei niin."

Se oli jotenkin monella tapaa katarsistisin loppu jonka olen koskaan kokenut.