Tähdätkää halvimpaan!

Kuulin purjehdusreissulla tarinan siitä, kuinka Norjan kuningas – tunnettu purjehtija – oli kerran saapumassa Nauvon satamaan. Aluksena oli hieno kymmenentonninen 8mR ja luonnollisesti tarkoituksena oli suorittaa tyylipuhdas landaus purjeilla. Oikeassa kohtaa kuningas antoi käskyn laskea isopurjeen. Purje oli kuitenkin jumissa, josta hänelle välittömästi ilmoitettiin. Kuningas kuitenkin toisti käskynsä: ”Laskekaa iso!”

Laituri lähestyi jo pelottavaa vauhtia. Oli sunnuntai-ilta ja laituri oli viimeistä paikkaa myöten täynnä toinen toistaan kalliimpia veneitä. Miehistö alkoi jo hermostua, sillä törmäys näytti väistämättömältä. Käskettyään kolmannen kerran laskea isopurjeen, ja saatuaan taas vastaukseksi purjeen olevan jumissa, antoi kuningas kylmän rauhallisesti uuden komennon:

“Tähdätkää halvimpaan!”

Merilegenda muistui mieleeni lukiessani artikkelia lähitulevaisuuden autoista, jotka ohjaavat itse itseään. Ajatushan on sinänsä nerokas. Koska suurin osa auto-onnettomuuksista johtuu kuljettajan tekemästä virheestä, tehokkain tapa vähentää onnettomuuksia on tietenkin vähentää suurimman riskitekijän vaikutusta ajotapahtumaan. Auton ohjauksesta vastaava tietokone pystyy yllättävässäkin tilanteessa salamannopeasti laskemaan oikean ajolinjan, ottamaan huomioon muut tienkäyttäjät sekä reagoimaan vaikkapa oikeaoppisella lukkojarrutuksella ilman ihmisaivojen jopa kahden sekunnin reaktioaikaa. Jos autot vielä kommunikoivat keskenään, osaavat ne väistää toisiaan jopa ruuhkassa tapahtuvassa massahätäjarrutustilanteessa. Tämä mahdollistaa paljon lyhyemmät turvavälit autojen välille (kuin mitä hitaasti reagoivat ihmiset tarvitsevat), helpottaen siten ruuhkia.

Mitä auton tulisi tilanteessa tehdä? Tulisiko sen ensisijaisesti pyrkiä suojelemaan auton matkustajia, vaikka se aiheuttaisi ulkopuolisille suuremman riskin?

Mielenkiintoisia kysymyksiä, joita erästä netistä lukemaani artikkelia lukuunottamatta ei ole paljoa esille nostettu, ovat tällaisten järjestelmien eettiset kysymykset. Vaikka itseohjaavien autojen ohjelmisto olisi kuinka fiksu tahansa, väistämättä eteen tulee vaaratilanteita. Normaalisti vaaratilanteessa auton kuljettaja tekee päätöksensä – väistääkö vai yrittääkö jarruttaa – vaistonsa varassa. Tietokoneella ei ole vaistoa, joten se joutuu pohjaamaan päätöksensä todennäköisyyksiin tai ennalta annettuihin käskyihin. Se tekee siis kylmän rauhallisen ja tietoisen päätöksen. Nyt tilanne muuttuukin astetta mielenkiintoisemmaksi.

Oletetaan tilanne, jossa ulkopuolisesta syystä (tiellä koikkelehtiva hirvi, kaatuva puu tai humalainen isäntä traktorin puikoissa) aiheuttaa väistämättömän vaaratilanteen, josta tietokoneen ohjaama auto ei voi selvitä ilman kolaria. Mitä auton tulisi tilanteessa tehdä? Tulisiko sen ensisijaisesti pyrkiä suojelemaan auton matkustajia, vaikka se aiheuttaisi ulkopuolisille suuremman riskin? Tuleeko sen ottaa huomioon kaikki muutkin tienkäyttäjät ja valita ratkaisu, joka aiheuttaa pienimmän riskin kaikille, vaikka se olisi matkustajien kannalta huonompi ratkaisu? Ajaako mukavan pehmeään väkijoukkoon vai kiviseinään? Koska se ei voi päättää tällaista eettistä kysymystä itse, täytyy japanilaisen autofirman insinöörin ohjelmoida vastaus kysymykseen etukäteen.

Edellinen esimerkki on tietenkin melko kärjistetty, mutta relevantti. Entäs sitten tilanteessa, jossa väistäessään hirveä auto voi valita kahdesta autosta johon törmätä? Toinen on viisi tähteä EURO NCAP –kolaritestissa saanut Mersun maasturi, jossa on kolmilapsinen perhe kyydissä. Toinen taas pieni ranskalainen urheiluauto, jossa ei kuljettajan lisäksi ole matkustajia. Mersulla on suuremmat todennäköisyydet selvitä kolarista kuin frankkien pikku peltikirpulla, mutta onko reilua valita törmäyksen uhriksi perhe, joka on tehnyt tietoisen valinnan ostaa turvallinen auto lapsien suojaksi? Mitä jos valittavana on se, törmätäkö moottoripyöräkuskiin, jolla on kypärä tai sellaiseen, jolla ei ole. Kypäräpäisellä on suuremmat mahdollisuudet selvitä, mutta toinen on ottanut taas tietoisen riskin ja rikkonut lakia. Tuleeko lainkuuliaista rangaista?

Volvolla on tarkoitus kokeilla itseohjautuvia autoja yleisessä liikenteessä jo muutaman vuoden päästä, eli nämä moraaliset pohdinnat eivät ole pelkkiä asimovilaisia jorinoita, vaan tämän asiallisia tämän päivän kysymyksiä. On varmaa, että suurten autofirmojen lakimiehet ja vakuutusasiantuntijat pohdiskelevat nyt jo näitä samoja kysymyksiä. Eikä tarvitse olla läpikyyninen arvatakseen, että heidän lähestymistapansa on huomattavasti pragmaattisempi; mikä on autofirmalle halvinta? Onko todennäköisempää, että sen porschekuskin perhe nostaa oikeusjutun kuin sen 30 vuotta vanhan pickupin kuskin perhe? Uskonkin, että esimerkiksi yhdysvaltalaistet tulevaisuuden autot tullaan valitettavasti vaikeiden moraalisten päättelyketjujen sijasta ohjeistamaan Norjan kuninkaan keinoin: tähdätkää halvimpaan!