Mä vihaan sua!

"Pahaa ei voiteta pahalla" on sanonta johon uskon. En usko myöskään toisen posken kääntämiseen. Kun ihminen tekee pahaa, niin taustalla on ihan jotain muuta kuin itse teko. Mikä on vähemmän pahaa tai enemmän pahaa? Voiko pahan tekemistä edes jaotella?
Pahan tekeminen lähtee ajatuksesta, jonka taustalla on kokemus epäoikeudenmukaisuudesta. Mitä enemmän on kokenut tulluksi väärinkohdelluksi, sitä suuremmaksi nousee viha. Meillä kaikilla on negatiivisia ajatuksia joskus. Seuraava porras on sanat.
Moni meistä lähtee sanomaan takaisin jotakin negatiivista tyyliin 'hyökkäys on paras puolustus'. Mitä kovempaa sanoo, sitä vahvemmaksi itsensä tuntee. Jollakin tavalla sitä on puolustauduttava, mutta sanomisellakin on rajansa. Omien oikeuksien puolustaminen ei tarkoita toisen loukkaamista. Seuraava porras on teot.
Kun tälle pahan tekemisen portaalle lähtee, on jo monesti myöhäistä. Pahan tekoja on tietysti monenlaisia. Yksi puhkoo autonrenkaan, toinen lähettää vihapostia, kolmas räjäyttää pommin, tappaa ihmisiä. Kaikki väärin, mutta meistä jokainen ymmärtää, että tappaminen on se kauhein teko. Silti lähtökohta näihin kaikkiin pahan tekoihin voi olla sama: kokemus epäoikeudenmukaisuudesta.
Aikoinaan kuulin Niuvanniemessä toimineen kriminaalipsykologi Kyösti Väisäsen viisaassa opissa sanoneen: "Ihmninen voi ajatella ihan mitä vaan. Terve ihminen ei tee niitä, kun taas sairas saattaa toteuttaa ne."