Kuka hullu?

Kuukausi sitten ilmestyi kirja "Kuka hullu haluaa poliitikoksi?" Onneksi ei aikaisemmin, tai en ehkä olisi tässä missä nyt olen. Mutta kun kävi niinkuin kävi, tuo kysymys on minulle sekä oma- että ajankohtainen, vaikka itse kirja onkin vielä ostamatta ja lukematta.

Hakeuduin (joidenkin sattumien summana) Viskipuolueen eduskuntavaaliehdokkaaksi helmikuun alussa. Ehdokasnumerot tulivat pari päivää sitten, vaaleihin nyt tasan neljä viikkoa. Koko lyhyen prosessin ajan fiilis on ollut hiukan epätodellinen. Vähän jalat irti maasta enimmäkseen, välillä on ollut rankempaa. Silti ei tämä minusta hulluuden tunnusmerkistöä täytä. Plussan puolella mennään. Ja kehityshän tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella...

Mutta kysymyksistä vaikein, miksi? Monesta syystä, tietysti, niinkuin useimmiten elämässä, ja hienoisten sisäisten ristiriitojenkin säestämänä. Kuitenkaan ei siksi että olisin tähän määrätietoisesti pyrkinyt tai valmistautunut, kaikkea muuta. Politiikka on kyllä kiinnostanut, rivikansalaisen näkökulmasta: uutisten seuraamista, kahvihuoneessa kommentointia, ehdokkaiden vertailua, äänestämässä käyntiä. Nyt tilaisuus teki aktiivin.

Haluan vaikuttaa. Maassa on paljon korjattavaa, taloudessa, hallinnossa, ihmisten elämään vaikuttavissa asioissa. Nykyisiltä vallanpitäjiltä puuttuu rohkeutta korjata asioita. Tarvitaan uutta voimaa, uutta näkemystä, uusia avauksia, ennakkoluulotonta toimintaa. Viskipuolueen vapautta, vastuuta ja järkeä esiin tuova ohjelma vetosi minuun, ja viranomaisbyrokratiaa oikova vaaliyhteistyö Piraattien kanssa sinetöi asian.

Arvostan suuresti länsimaista demokratiaa, se on monella tapaa puolustamisen arvoinen asia. Silti meidänkin toteutus tästä ideaalista on viallinen ja vajaa, paikkaamista ja päivittämistä tarvitaan. Toivon pääseväni mukaan tähänkin prosessiin, uskon että minulla on siihen annettavaa.

Vain osa ehdokkaista tulee valituksi. Joillekin jää vaalilaina maksettavaksi - sille tielle en halunnut lähteä. Minua motivoi kampanjoinnissa kaiken yllä mainitun lisäksi ajatus, että saatan olla esimerkkinä ja rohkaisuna jollekin joka tulevissa vaaleissa ryhtyy ehdokkaaksi. Ehkä se olet sinä tai läheisesi.

Edustuksellinen demokratia vaatii tekijänsä, ne "kansakunnan kusitolpat", joista media haluaa tehdä tosi-tv:tä, löytää roistoja, surullisen hahmon ritareita, joskus sankareitakin. Tuohon kahdensadan joukkoon mahtuu joka kerta monenlaisia menijöitä, ja niin pitääkin. Eturyhmät ohjailevat, kansa päättää.

Tulevissa teksteissä enemmän taloudesta ja politiikasta. Jos et malta odottaa, löydyn vaalikoneista ja netistä.

Loppuun vielä Viskipuolueen virallinen vaalibiisi "Vastuullisesti", olkaa hyvä!

Juha Oinonen, Helsinki 257

Kirjoitettaessa soi (mielessä) "Vastuullisesti"