Juha Oinonen

Näytetään kirjoitukset huhtikuulta 2015.

Post Mortem  1

Olin ehdolla eduskuntavaaleissa. Kuulun ehdokkaiden suureen enemmistöön joka ei päässyt läpi. Siksi voin nyt perustellusti laittaa tämän poliittisen blogini telakalle, ainakin toistaiseksi. Mutta ensin muutama tärkeä asia:

Ensiksi sydämelliset kiitokset kaikille minua äänestäneille. On todella mieltä lämmittävää ajatella että 138 helsinkiläistä katsoi kaikista tarjolla olleista vaihtoehdoista minut ja edustamani asian parhaaksi, tai ainakin vähiten huonoksi. Yritän keksiä tapoja olla luottamuksenne arvoinen, vaikken pääsekään suoraan vaikuttamaan valtakunnan asioihin.

Kiitokset myös kaikille muille asiaa kohtaan kiinnostusta osoittaneille. Poliittisen kenttätyön tekeminen oli kiinnostava ja uusi kokemus. Jouduin haastamaan itseäni, ja siirtymään usein mukavuusalueen ulkopuolelle, mikä välillä varmastikin myös näkyi. Uskon myös että kenttätyön ja asioiden aktiivisen seuraamisen ansiosta ymmärrän ainakin jonkin verran aiempaa paremmin oman kuplani ulkopuolista elämää.

Suuret kiitokset myös kaikille rohkaisun sanoja tarjonneille, vaikka itse asiasta ehkä olittekin eri mieltä. Sanoillanne oli, ja on, suuri merkitys minulle.

Erityiset kiitokset puoluetovereille ja muuten asiaan "viran puolesta" osallistuneille. Minulla on ollut ilo tutustua moniin uusiin ihmisiin, ja teidän myötävaikutuksellanne olen oppinut paljon monesta asiasta. Tosin mm. makkaran paistoa hiiligrillillä pitää vielä treenata lisää.

Lompakko ei laihtunut kohtuuttomasti. Budjetti ja periaatteet pitivät, enkä jäänyt raha- tai kunniavelkaa kenellekään.

Niin ja antoihan tämä ehdokkuus legitiimin syyn kirjoitella muutama teksti tänne Cityn blogiin - asia jota olin aina silloin tällöin salaa miettinyt... Nyt sekin sitten tapahtui, kiitos kun olette jaksaneet.

Mutta nyt kun tämä on tältä erää tehty, on aika keskittyä muihin asioihin, vaikka en politiikkaa aiokaan jättää kokonaan. Onnea uusille kansanedustajille ja hyvää kevään jatkoa kaikille!


Vaihtoon koko vanha sakki!  1

Edellinen eduskunta epäonnistui hyvin monessa asiassa. Siksi nyt tarvitaan uusia politiikan tekijöitä.

Harvoihin onnistumisiin voi laskea tasa-arvoisen avioliiton. Tosin sekin voi olla uhattuna, jos vanhoilliset voimat voittavat niin selvästi kuin ennustetaan - vapaamielisinä mielellään esiintyvät puolueet saattavat vallan kahvassa pysyäkseen olla valmiita poliittisiin kompromisseihin.

Sote-uudistus epäonnistui, koska puuttui johtajuutta. Sidonnaisuuksien takia puolueet eivät pystyneet etenemään määrätietoisesti vaan päädyttiin sekoiluun keinoista ja tavoitteista. Tämä ja vastaavat asiat ratkeavat kun voidaan tehdä valtakunnan tason politiikkaa välittämättä siitä kenen varpaille astutaan, ja valmistelutyö saadaan hoidettua asianmukaisesti.

Valtio ja muu julkinen talous jatkoivat velkaantumistaan, koska sorruttiin toiveajatteluun, vanhoihin menetelmiin ja henkiseen laiskuuteen. Jatkettiin verojen korottamisen linjalla, vaikka sen tuhoisuus on hyvin tiedossa, ainakin useimmilla. Tahtoa rakenteellisten uudistamiseen ei löytynyt. Hintana on työttömien lisääntyvä joukko.

Sääntelyä tiukennettiin monessa kohtaa, mutta nyt vaaliohjelmissa asia on kääntynyt päinvastaiseksi. Kannustinloukkujen purkamiseen ei riittänyt kiinnostusta, mutta nyt kaikki ajavat kansalaispalkkaa. Työurien pidentämisestä kyllä puhuttiin ja tehtiin eläkeuudistus jonka perusteena olivat kuitenkin hallituksen peukaloimat laskelmat.

Edellisen hallituksen perintönä saatuja ongelmia ei pystytty korjaamaan. Tehottomia tukia ohjattiin edelleen energiantuotantoon. Talvivaaran annettiin ajautua ekokatastrofin partaalle.

Ulkopolitiikassa osoitettiin kummallista vastuun pakoilua EU:n yhteisten Venäjälle asetettujen pakotteiden osalta. Keskellä pahinta kuohuntaa siunattiin Fortumin "Putin-voimalan" hankinta.

Eduskunta sortui loppumetreillään ennennäkemättömään poliittiseen teatteriin opintotukileikkausten ja paperittomien terveydenhoidon osalta. Teatteria on toki nähty aikaisemminkin, vaikkapa Kreikan lainaohjelman vakuusjärjestely. Monet pitkään eduskunnassa olleet luopuivat ehdokkuudesta. Saiko tämän aikaan turhautuminen vai poliittinen itsesuojeluvaisto?

Kaiken kaikkiaan eduskunta teki surkean suorituksen, josta ei tule palkita sen paremmin nykyistä hallitusta kuin oppositiotakaan. Molemmat ovat yhtä lailla kyvyttömiä ymmärtämään tämän päivän ja huomisen ongelmia ja löytämään niihin ratkaisuja. Tarvitaan uutta ajattelua ja rohkeita näkemyksiä.

Ennakkoäänestys on käynnissä, varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 19.4. Ellet ole jo äänestänyt, nyt on aika antaa ääni todelliselle muutokselle! Rohkaise myös läheisiäsi äänestämään, se ei maksa mitään mutta voi palkita.

Juha Oinonen, 257 Helsinki


Työ ja talous  1

Julkisen talouden hoitaminen on aina vaalien alla esillä. Eri toimijat esittävät arvioitaan tilanteesta ja vaadittavista toimenpiteistä. Kuten kuvaan kuuluu, näkemyksissä on hajontaa. Lähinnä kuitenkin puhutaan "säästöistä", "leikkauksista" ja "sopeuttamisesta".

Tilanne on kuitenkin pohjimmiltaan yksinkertainen. Liian moni suomalainen on ilman työtä. Tulevan hallituksen pitää siis eduskunnan tuella keskittyä siihen miten työtä lisätään Suomessa.

Korjattavia asioita riittää. Ensinnäkin työntekijöiden palkkaamista pitää helpottaa. Keinoja tähän ovat mm. vanhempainvapaiden rahoittaminen keskitetysti sekä arvonlisäveron tason selkeä alentaminen näpertelyn sijaan. Nämä molemmat toimet auttavat erityisesti pieniä yrityksiä vähentämällä riskiä ja lisäämällä kannattavuutta ja palvelujen kysyntää. Paikallista sopimista ja muuta joustavuutta voisi myös kehittää. Yleinen yritystoiminnan sääntelyn purkaminen helpottaisi pienyritysten taloustilannetta ja siten lisäisi työtä.

Myös työllistymisen edellytyksissä on parannettavaa. Sosiaalitukien aiheuttamat kannustinloukut pitää purkaa siirtymällä pikaisesti perustuloon tai vastaavaan suoraviivaiseen järjestelmään, joka ei "rankaise" töiden tekemisestä. Samoin eläkeputkisysteemi tulisi purkaa, en keksi mitään syytä sen olemassaoloon kun samaan aikaan puhutaan työurien pidentämisestä. Perinteisissä ajatuksissa siitä kuka voi olla töissä ja kuka ei voi olla uusiksi miettimisen varaa.

Työllisyyden paraneminen parantaa valtiontaloutta toisaalta tuomalla lisää verotettavia tuloja, toisaalta vähentämällä julkisesti rahoitettavia tukia. Suuruusluokka osunee oikein, jos arvioi julkisen talouden kohentuvan puoli miljardia euroa aina kun työttömyysaste vähenee yhdellä prosenttiyksiköllä. Osa tästä on varaa ohjata tarvittaviin veronalennuksiin.

Keskeiset esteet miksi aiemmat hallitukset ja eduskunnat eivät näihin toimiin ole ryhtyneet ovat väärien tahojen (etujärjestöt) kuunteleminen, puolue- ja siltarumpupolitiikkaan keskittyminen valtakunnan asioiden hoitamisen sijaan, sekä yleinen näköalattomuus, jota on pyritty häivyttämään mm. konsulttiselvityksiä tilaamalla.

Ennakkoäänestys alkoi tänään. Varsinainen vaalipäivä on ensi viikon sunnuntai, 19.4. Nyt on aika päättää kenet sinä haluat eduskuntaan vaatimaan ja tekemään tuoretta politiikkaa. Vain annettu (protesti)ääni lasketaan.

Juha Oinonen, 257 Helsinki


Tolkku sääntelyyn  1

Viskipuolue sai alkunsa ja nimensä viime syksyn Viskigatesta. Viski- ja oluttapahtuma ei saanut käyttää viestinnässään viski-sanaa. Yksi erimerkki sääntelystä johon kaivataan tolkkua. Puolueen nimenä viski sentään kelpaa valvovalle viranomaiselle...

Sääntelyä on Suomessa paljon: aukioloaikoja, lupakäytäntöjä, tarveharkintaa, enemmän tai vähemmän pakottavia normeja. Voihan tätä pitää kehittyneen yhteiskunnan merkkinä. Osa sääntelystä on tarpeellista, kun suojellaan suojelua kaipaavia. Iso osa on kuitenkin tehty "varmuuden vuoksi", erikoistapauksia ajatellen. On astuttu ylisääntelyn puolelle.

Tarpeettoman tiukka yritystoiminnan sääntely on tuhoisaa, se maksaa meille työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia. Yritystoiminnan sääntely näkyy tietysti myös yksittäisille ihmisille viime kädessä valinnanvapauden vähenemisenä.

Yritystoiminnan sääntely kurittaa erityisesti pieniä yrityksiä. Sääntöjen noudattaminen voi muodostua elämän tai kuoleman kysymykseksi. Isommilla yrityksillä on enemmän mahdollisuuksia sopeutua, ja myös vaikuttaa sääntelyyn valmisteluvaiheessa lobbaamalla tai taistella sitä vastaan lakiteitse. Sääntelyä pitää voida valvoa tasapuolisesti ja tehokkaasti, muuten se asettaa eri toimijat eriarvoiseen asemaan. Silloin luottamus yhteiskunnan toimivuuteen heikkenee.

Sääntelyn karsiminen on helppoa: tarvitaan vain rohkeutta ajatella asioita uusiksi, ja vähän luottamusta ihmisten arvostelukykyyn. Pitää olla valmis miettimään avoimesti missä sääntelyä tarvitaan ja miksi, mikä on toimivan tapa toteuttaa sääntely, ja miten varmistetaan sääntelyn noudattaminen. Esim. tarvitaanko lupamenettely, riittäisikö ilmoitus, vai pelkät sanktiot väärinkäytöstilanteessa. Vai peräti vain ryhmäpaine tai markkinatalouden periaatteet.

Sääntelyä toteuttavat ja valvovat viranomaiset. Viranomainen toimii lain velvoittamana ja tulkitsee lakia, joskus yli sen mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Jos näin on käynyt, voi tehdä kantelun. Jos vika on laissa eikä sen tulkinnassa, palaute kuuluu lainsäätäjälle. Virallisista kansalaisten palautemekanismeista perustavanlaatuisin on eduskunnan valitseminen. Lisäksi on kansalaisaloite.

Meidän ei pidä hyväksyä kohtuuttomia "ei"-vastauksia sellaisenaan, vaan kysyä "miksi". Seuraava askel (kun kestäviä perusteita sääntelylle ei löydy) on purkaa tai keventää. Tässä tarvitaan kansalaisten aktiivisuutta ja asian eteen työskenteleviä, todellisia kansan edustajia. Keneen sinä luotat tässä asiassa?

Juha Oinonen, 257 Helsinki


Vaalit ja raha  1

Lähestyvät eduskuntavaalit alkavat toden teolla näkyä katukuvassa ja netissä. Näkyvyyttä saa varmimmin rahalla, jota monilla, etenkin nimekkäillä ehdokkailla kuluu runsaasti. Lehdistö on selvittänyt asiaa tältä osin.

On toinenkin tapa perehtyä vaalirahoitukseen. Ehdokkailla on mahdollisuus tehdä vapaaehtoinen ennakkoilmoitus. Tätä kirjoitettaessa ennakkoilmoituksen on tehnyt noin joka viides ehdokas. Puolueiden suhtautumisessa asiaan on eroja. Vaaleissa valituksi tulleilla on ilmoitusvelvollisuus jälkikäteen.
Ilmoituksista ilmenee rahoituksen määrä, lähteet ja käyttökohteet.

Minulle vaalirahoitus on hyvin henkilökohtainen asia. Tietysti sikäli, että ehdokkuudesta aiheutuu minullekin kuluja, tosin tekemieni valintojen vuoksi varsin pieni summa. Mutta erityisesti siksi, että katson poliittisen aktivoitumiseni alkaneen vuoden 2007 vaaleihin liittyneestä vaalirahakohusta. Tapahtunut loukkasi oikeustajuani ja horjutti uskoani poliittiseen järjestelmään. Päädyin hetkeksi ideoimaan, että kansanedustajat voisi rahoitussotkujen eliminoimiseksi arpoa...

Mitä väliä sillä on kuinka paljon kukakin kampanjaansa käyttää ja mistä rahat ovat peräisin? Paljonkin. Kauniista puheista ja ajatuksista huolimatta on väistämätöntä, että avustusten maksajissa on tahoja jotka pyrkivät hyötymään mikäli tuettu ehdokas valitaan. Sitä enemmän mitä isommista summista on kysymys. Aihetta on puitu runsaasti eri yhteksissä, kirjojakin on kirjoitettu. Hiukan aihepiiriä laajentaen löytyy erinäköisiä puoluepolitiikan rahoitusjärjestelmiä, jotka eivät välttämättä kestä lähempää tarkastelua. Mielenkiintoisia ovat myös media-alan menneiden vuosikymmenien kytkökset rahoituskoukeroihin.

Kaiken kaikkiaan vaalirahoitukseen liittyy kysymyksiä, jotka minusta ovat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden periaatteiden vastaisia, vaikka lain rajoissa toimittaisiinkin.
Viime kädessä kyse on vahvemman oikeudesta, jota en tässäkään voi hyväksyä. Demokratia on arvokas asia, niin arvokas että osaltani haluan suojella sitä myös tältä osin. Viskipuolueella on myös virallinen linjaus. Eturistiriitojen välttämiseksi en ole pyytänyt, saanut, ottanut enkä lainannut rahaa keneltäkään. Menopuolen kurissa pitämiseksi en maksa mainostilasta.

Juha Oinonen, 257 Helsinki