Tolkku sääntelyyn

Viskipuolue sai alkunsa ja nimensä viime syksyn Viskigatesta. Viski- ja oluttapahtuma ei saanut käyttää viestinnässään viski-sanaa. Yksi erimerkki sääntelystä johon kaivataan tolkkua. Puolueen nimenä viski sentään kelpaa valvovalle viranomaiselle...

Sääntelyä on Suomessa paljon: aukioloaikoja, lupakäytäntöjä, tarveharkintaa, enemmän tai vähemmän pakottavia normeja. Voihan tätä pitää kehittyneen yhteiskunnan merkkinä. Osa sääntelystä on tarpeellista, kun suojellaan suojelua kaipaavia. Iso osa on kuitenkin tehty "varmuuden vuoksi", erikoistapauksia ajatellen. On astuttu ylisääntelyn puolelle.

Tarpeettoman tiukka yritystoiminnan sääntely on tuhoisaa, se maksaa meille työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia. Yritystoiminnan sääntely näkyy tietysti myös yksittäisille ihmisille viime kädessä valinnanvapauden vähenemisenä.

Yritystoiminnan sääntely kurittaa erityisesti pieniä yrityksiä. Sääntöjen noudattaminen voi muodostua elämän tai kuoleman kysymykseksi. Isommilla yrityksillä on enemmän mahdollisuuksia sopeutua, ja myös vaikuttaa sääntelyyn valmisteluvaiheessa lobbaamalla tai taistella sitä vastaan lakiteitse. Sääntelyä pitää voida valvoa tasapuolisesti ja tehokkaasti, muuten se asettaa eri toimijat eriarvoiseen asemaan. Silloin luottamus yhteiskunnan toimivuuteen heikkenee.

Sääntelyn karsiminen on helppoa: tarvitaan vain rohkeutta ajatella asioita uusiksi, ja vähän luottamusta ihmisten arvostelukykyyn. Pitää olla valmis miettimään avoimesti missä sääntelyä tarvitaan ja miksi, mikä on toimivan tapa toteuttaa sääntely, ja miten varmistetaan sääntelyn noudattaminen. Esim. tarvitaanko lupamenettely, riittäisikö ilmoitus, vai pelkät sanktiot väärinkäytöstilanteessa. Vai peräti vain ryhmäpaine tai markkinatalouden periaatteet.

Sääntelyä toteuttavat ja valvovat viranomaiset. Viranomainen toimii lain velvoittamana ja tulkitsee lakia, joskus yli sen mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Jos näin on käynyt, voi tehdä kantelun. Jos vika on laissa eikä sen tulkinnassa, palaute kuuluu lainsäätäjälle. Virallisista kansalaisten palautemekanismeista perustavanlaatuisin on eduskunnan valitseminen. Lisäksi on kansalaisaloite.

Meidän ei pidä hyväksyä kohtuuttomia "ei"-vastauksia sellaisenaan, vaan kysyä "miksi". Seuraava askel (kun kestäviä perusteita sääntelylle ei löydy) on purkaa tai keventää. Tässä tarvitaan kansalaisten aktiivisuutta ja asian eteen työskenteleviä, todellisia kansan edustajia. Keneen sinä luotat tässä asiassa?

Juha Oinonen, 257 Helsinki