Olen aikain saatossa tavannut ja tapaillut lukemattomia miehiä mutta tänä Herran vuonna 2022 tuli yks joka jätti muiston, joka ei pomminvarmasti pääse haalistumaan.
Seuraa varsin sekava juttu treffeilystä ja siitä, kuinka perseelleen jutut osaakin mennä.
Pahoittelut jo etukäteen, juttu on pitkä kuin nälkävuosi.
Sunnuntaina 21.8.2022 kävin pikku iltalenkillä Kuopion seutuvilla. Suunnilleen klo 23 palailin keskustaan ja päätin piruuttani käydä ravintola Jolenen terassilla.
Kirjaimellisesti en ehtinyt laskea juomaani pöydälle kun siihen kaarsi sivuluisua herrashenkilö juttua iskemään.
Satuin olemaan puheliaalla tuulella joten by all means, käy pöytään. Hän esitteli itsensä Janneksi (nimi hatusta heitetty), pisti pokausvaihteen päälle ja melkein samantien kaatoi juomansa pitkin terassia kastellen osittain myös housunsa.
Silmääkään räpäyttämättä se jatkoi iskemistä ja ensimmäisen 10 minuutin kuluttua pyysi kanssaan syömään seuraavana viikonloppuna. Tarjolla oli myös jalkahierontaa sohvalla ”samalla kun katsomme telkkaria vaahtokarkkeja syöden”, selkähierontaa, kukkia ja kuoharia.
Olen vähän allerginen noin imelille jutuille enkä innostunut mutta kiinnosti tuo ruokailu – joku burgeri tai jotain olisi tosi jees.
Janne kertoi tekevänsä reissutyötä rakennusalalla. Hänellä oli asunto Kaavilla mutta oleili siellä harvakseltaan. Kuopiossa oli myös asunto, mutten oikein päässyt jyvälle että missä täällä.
Seurasi pientä palkkalaskelmaa että näin ja näin hyvät tuntitienestit on.
Mulle se on aika se ja sama, mitä kukakin tienaa enkä oikein tykkää kun siellä täällä vihjaillaan että rahaa tulee ovista ja ikunoista.
Illan päätteeksi tiemme erosivat, numerot oli vaihdettu.
Seuraavan viikon aikana Janne soitti pari kertaa ja vaihdettiin muutama viesti. Hän sanoi tulevansa työreissulta Kuopioon keskiviikkona 24.8. ja kutsui treffeille Joleneen. Mikä jottei, Jolene on hyvä ja turvallinen paikka tavata ihmisiä.
Monen mutkan kautta Janne ilmaantui kämpilleni kahden jätesäkin, kestokassin ja matkalaukun kanssa. Mukana oli työkamppeita sekä potkut saaneen kollegankin kamppeita.
Melekosta, ajattelin.
Lähdettiin Joleneen jossa mies haastoi minua koko illan. Milloin tuli puhe uskollisuudesta, milloin siitä, tästä ja tosta. Olin vähän vauhdikkaalla tuulella ja annoin palaa aina kun tuli joku ihmeen ”haastaminen”.
Mm. puhelimen vatkaamisesta se sai tehtyä numeron.
Katson oma puhelintani tuon tuostakin ja pidän sen aina kannet kiinni jos se on jossain näkyvillä.
Janne teki akrobatiaa oman kännykkänsä kanssa, laittoi sen pöydälle näyttö näkyviin ja selitti ettei hänen puhelimessaan ole mitään salattavaa, hän voi sen jättää pöydälle auki milloin tahansa, saa katsoa jos kiinnostaa.
No ei kiinnostanut.
Käskin pistää puhelimen taskuun kun alkoi tuntua melko kummalliselta koko homma.
Sitten sille tuli yhtäkkiä puhelu.
Hän kurkisti luuriaan muttei vastannut. Kello oli yhden paikkeilla yöllä joten kehotin vastaamaan, jollain on pakko olla tärkeetä asiaa kun tähän aikaan soittaa. Hän vastasi, selitti jotain ja sanoi ”kohta”.
Alkoi meriselitykset mielisairaan mustasukkaisesta eksästä, että se on alkoholisti, sekoilee ja uhkailee itsemurhalla. Päästin äijän pälkähästä ja usutin menemään ”exän” luo selvittämään asiat, ettei se ainakaan tappaisi itseään. Sinne lähti Janneboi. Hän vannotti soittavansa myöhemmin.
Sanomattakin selvää, että sinne meni mun burgeriateriat Pancho Villassa.
Aamulla kaivelin Jannen ”exän” facebookista, kas kun hän oli näyttänyt mulle naisen profiilin illalla. Pistin viestiä sekä äijän itsensä puhelimeen ja meseen, samoin exän – pyysin hakemaan tavararöykkiön keittiöstäni.
Annettakoon muuten exälle nyt nimi, Anita.
Anita vastasi viestiini ja ihmetteli, mitkä tavarat, mikä muija mä olen, mikä juttu? Kun homma alkoi selvitä, eli se että äijä oli pettäjän tiellä, minä suuntasin terassille funtsimaan asioita.
Anita kertoi olevansa erittäin vittuuntunut Jannensa tekemisiin, tämä ei ollut ensimmäinen petturuus mitä hän on miehen taholta kokenut.
Anita myös kertoi, että Jannella on haku päällä ja sillä oli tiedossa ehdoton tuomio kunhan vain jäisi kiinni.
Heitin ajatuksena että pistä poliisit jäbän perään, sehän majaili tämän niin sanotun eksänsä luona, nukkui varmaan kuin tukki.
Anita kävi hakemassa Jannen tavarat kotini edestä jalkakäytävältä, mihin ne heitin ennen kun lähdin itse kylille. Sitten hän lähti asunnolleen, soitti poliisit ja jäi odottamaan tilanteen kehittymistä.
Lyhyestä virsi kaunis:
Janne ehti hoksata poliisien saapumisen ja pakeni asunnon takaovesta ties minne Petosen metsikköön. Perässä oli kaksi poliisipartiota ja koirakin.
Koska kyseessä ei ole mikään suurrikollinen, mitä nyt pientä autovarkautta, työpaikalta varastamista ja muutamia petoksia, takaa-ajo päättyi lyhyeen ja jätkä katosi teille tiettymättömille.
Noh.
Sovittiin Anitan kanssa treffit Jolenen terdelle. Kerroin juurta jaksain oman kokemukseni tämän treffisankarini kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että linnaan se äijä tavalla taikka toisella.
Alettiin pommittamaan sitä viesteillä ja puheluilla. Minä teeskentelin pettynyttä ja laittelin viestejä ”miten meidän jutun nyt käy?”. Samaan aikaan Anita hoiti juttua omasta puolestaan ja pyysi Jannen Joleneen selvittämään asiaa. Tehtiin suunitelma, että kun se ilmestyy, viedään se kylmyyteen vedoten sisälle perimmäiseen nurkkaan, minä mukamas haen vettä ja samalla soitan häkeen (näin oli kehoitettu toimimaan jos äijään törmäämme).
Janne vastaili harvakseltaan että on tulossa ja parin tunnin vääntämisen ja mukaitkun jälkeen se todellakin ilmestyi mestoille.
Se istui pöydän ääreen, alkoi kukkoilla Anitalle, tuli kaikenlaista toraa, minä rauhottelin ja livahdin sisälle soittamaan poliisit.
Kohta terassin ohi ajoi partioauto ja minä hakkasin henkisesti kättä otsaan että vittu, just näin!
Siinä samassa räjähti tilanne käsiin ja Janne kaikesta tapahtuneesta loukkaantuneena (kelle, miksi?) lähti suurieleisesti nostelemaan.
Lähdin rauhallisesti perään ja pyysin keskustelemaan ”tästä meidän jutusta”. Ukko meinasi kertakaikkiaan lähteä livohkaan mutta sain sen aneltua ja tekoitkua vääntämällä houkuteltua takaisin terassille. Puhuin lööperiä ihastumisesta, Anitan surusta ja siitä että ehkä meidän pitää vaan nyt jotenkin Janne sun kaa tää homma pistää pakettiin ja keskittyä sun ja Anitan jutun selvittämiseen. Sivelin Jannen olkapäätä rauhallisesti ja puhuin mitä puhuin.
Koska mun puhelimen käytöstä oli tullut show keskiviikkona, nappasin sen kouraan ja sanoin että tytär soittaa. Janne oli niin kiihtynyt ettei edes tajunnut että mun puhelin ei soinut. Menin taas sisälle ja soitin häkeen että tulisko joku nyt oikeesti hakemaan tän miehen kun me nyt ollaan saatu se tähän terassille.
Kyllä, partio tulee kohta, kiitos ilmoituksesta.
Janne oli velkaa Anitalle muttei millään olisi halunnut maksaa niitä vetoamalla milloin mihinkin, näytti uhkaavasti siltä että se lähtee menemään enkä tällä kertaa saisi sitä puhuttua jäämään.
Kylmetin pään ja rupesin puhumaan järkeä kuten ”kamoon, olet antanut mulle itsestäsi luotettavan ja kunnollisen kuvan, etkö nyt voisi vain maksaa velkaa ja se siitä?”.
Sain sen puhuttua sisälle puhelintaan räpläämään ja eikö vaan käynyt niin, että just kun se oli hyväksymässä maksua Anitan tilille, selän taakse ilmestyy kaksi poliisia kysymään, että ”oletko sinä Janne?”.
Janne kielsi tietenkin olevansa Janne joten osoitin sitä sormella ja sanoin että on se Janne.
Siitä ne sitten ottivat ukon käsikynkkään kummaltakin puolelta, veivät autoon ja nyt se istuu Sukevalla neljän kuukauden ehdotonta tuomiota.
- Sari -