Kun menetin puolet hiuksistani verenmyrkytyksen jäljiltä, sain tuntumaa siihen miltä tuntuu orastava paniikin tunne. Ulkonäkö ei sinällään ole minulle kovinkaan tärkeä, mutta huolettomuuteni raja sen suhteen kulkee siinä, että vaikuttaa sentään terveeltä ja hyvinvoivalta. Sellainen piiska, jolta tukkani alkoi näyttää, ei täyttänyt mitään kriteerejä. Hermostuttavissa kuvitelmissani aloin nähdä itsessäni heräävän Tuomari Nurmion. Vakavammin otettuna hiusten jatkuva putoaminen merkitsisi myös taloudellisia seuraamuksia eli juontotöiden loppumista. Tässä maailmassa se on valitettava tosi, sillä haluamme esikuviemme henkivän terveyttä ja elinvoimaa. Ellen sitten onnistuisi näyttämään kaljuna erityisen hehkeältä.
Hiukset alkoivat yllättäen putoilla muistaakseni noin kolme kuukautta verenmyrkytyksestä. Tämä oli alkutalvesta 2013 eli reilu puoli vuotta sitten. Opin, että isot infektiot heijastuvat myös hiuksiin. Yrittäessään pysyä hengissä keho panee ravinnekanavat kiinni mielestään turhilta asioilta. Tukka on niistä ensimmäisiä. Tämä on ehkä yksi ainoa asia, josta voisin olla kroppani kanssa eri mieltä. Tosin kuullessani sairaalassa, että keuhkot ja munuaiset olivat alkaneet lopetella toimintojaan, en kauheasti olisi varmaan käynyt tukalla kauppaa.
Sen jälkeen kun alun perin kirjoitin verenmyrkytyksen vaikutuksista hiuksiini, minulta on kyselty vinkkejä kuinka selvisin siitä. Tässä nyt viimein lupaamani läpikäynti mittavasta pelastusoperaatiostani. Aloitin sillä, että selvitin mitä ravinteita ja tuotteita hiukset tarvitsevat voidakseen hyvin ja tein tarvittavat hankinnat sekä muokkaukset ruokavalioon. Ihonhoidon puolella olin jo siirtynyt luonnonkosmetiikkaan ja nyt tässä rytäkässä vaihdoin myös loput hiustenhoitotuotteenikin. Kaikki kemiallinen tökötti ja soopa sai lähtöpassit. Tilalle valitsin vain tuotteita, joissa on synteettisten kemikaalien sijaan vain luonnon puhtaita raaka-aineita.
Suihkuhyllykköni alkoi näyttämään kertakaikkisen hauskalta. Weledan tuotteet läpäisivät tiukan sisällysluetteloseulani ja olen sittemmin luottanut niihin muutaman muun satunnaisen purtilon ohella. Kirjoitusta varten sain testattavaksi Weledalta vielä uusia hoitotuotteita. Se, että hiusveteni on suunnitellut monikansallisten kemianyhtiöiden sijaan Steiner-koulun perustaja ei voi olla huono juttu.
Hiustenpelastusoperaationi voisi jakaa kolmeen osaan. Ne olivat ihan ensinnä hiuksiin kohdistuvan rasituksen rajoittaminen, päänahan ja hiusten paras mahdollinen hoitaminen sekä hiusten kasvua tukevien ravinteiden maksimoiminen.
Karsin henkeä haukkovalta hiuskuontaloltani pois kaikenlaiset käsittelyt. Hiusten pesu korkeintaan kahdesti viikossa, jotta hiusta kosteuttava ja hoitava tali saa rauhassa tehdä hommansa. Hiuksen pieni rasvaisuus on hiuksen kannalta hyvä juttu, ei paha. Tukka ylös kietaistuna ulkonäkökin on hanskassa. Suoristusrauta näkee päivänvalon vain keikkapäivinä eli muutaman kerran kuussa. Tukka saa kuivua itsestään ilman hiustenkuivaajaa. Jos jostain syystä on näytettävä erityisen siistiltä, laitan lämpörullat hiuksiin. Mieto lämpö vahingoittaa hiusta vähemmän kuin esim. kuivaa hiusta repivä ja katkova tarrarulla. Tuuhennusgeelit, lakat ja muut käsittelyaineet saivat kaikki lopulliset lähtöpassit. Saman asian ajaa kevyt tupeeraus hiusjuureen. Oikealla tekniikalla tehtynä se ei revi hiuksia. Ostin vielä puisen kammankin, kun jossain sanottiin sen olevan hyvä hiuksille ja itse asiassa se on tuntunut toimivan. Toisin sanoen olen tehnyt kaikkeni.
Myös aurinko ja sauna ovat aikamoinen koettelemus hiuksille. Koska liitelin aika luonnonlapsena jäi suojaus yleensä tekemättä ja voin sanoa, että se on yksi asia joka nyt alkaa kaduttaa. Päällimmäinen hiuskerros on tosi kuiva, kun taas alla olevat hiukset ovat hyvän hoidon ansiosta paksut ja joustavat - paremmassa kunnossa kuin hiukseni ikinä. Ostin jopa saunahatun, mutta myönnettävä on, että kesän harvat saunat menivät kyllä ilman sitä. Joku raja sentään tyylikkyydessä.
Nyt kun kerään tähän muutoksia hiustenhoidossani vuoden varrelta, huomaan että tosi moni asia on toisin. Kuten hiusten värjäys. Kemikaalit saivat porttikiellon myös tässä asiassa. Käännyin alkuvuodesta ekokampaamon puoleen, koska tämä maailma oli minulle uusi ja suoraan sanottuna se kuulosti aluksi melkein liian hippihommalta. Kävin Vihreä Kampa -nimisessä ekokampaamossa Etu-Töölössä ja täytyy sanoa, että olin välittömästi löytänyt itselleni uuden lempikampaamon. Tulin hoidoista aivan äimän käkenä ulos. Hiukset olivat aivan ennen kokemattoman tuuheat ja hyvinvoivan oloiset. Hiusväri oli upea ja peitti jo ekalla kerralla suurimmalta osin myös kasvurajan. Opin myös paljon uutta hiusten luonnollisesta hoidosta. Aloin uskoa, että selviän voittajana taistelussa hiuksistani.
Sittemmin olen itse jatkanut hennaamista kotona noin 3 viikon välein. Mitä useammin sitä parempi, sillä henna hoitaa hiusta eikä rasita sitä kuten kemialliset värjäykset. Tumman tukan hennaaminen on myös helppoa ja mikä parasta, hauskaa. Väripusseja voi sekoitella kupissa ihan niin hurjasti kuin oma luonto antaa periksi. Hennausten myötä olen oppinut suhtautumaan hiuksiini muutenkin rennommin, ei ole niin väliä mikä se lopputulos on, ainakin se on aina mielenkiintoinen. Hennat ostan Ekolosta ja hinta per hoito on alle 10 euroa. Siis 10 euroa, joko kiinnnostuit?
Vihreää kampaa en ole jättänyt vaikka värit hoidankin itse. Saan sieltä nimittäin aina sellaiset mömmöt päähäni, joilla hiusten ja päänahan kunto kohenee oikein kunnolla. Kun päänahka puhdistetaan ja sen verenkiertoa parannetaan, hiusjuuret saavat paremmin ravinteita. Tällä kertaa pääsin nauttimaan testaajana turvehoidosta, sillä sain kuulla päänahan olevan paikoin kuivahko ja sain myös huutia juuri niiden päällihiusten kuivuudesta. Sovimme, etttä tulen myöhemmin siistimään tukan täydelliseen kuntoon energialeikkauksella. Se on niin oma juttunsa, että kirjoitan siitä ja hiusten yleensä energisestä ja vähän henkisestäkin puolesta myöhemmin lisää. Turhaan ei intianeilla ja kaiken maailman noidilla ole pääsääntöisesti pitkät hiukset. Ja miksi taas munkit leikkaavat hiuksensa pois? Näistä oma postaus myöhemmin.
Lopuksi vielä pieni vilautus siihen ehkä kaikista tärkeimpään. Eli olemme mitä syömme. Hius ei voi rakentua vahvaksi ja päänahka voida hyvin, jos ne eivät saa kunnon rakennusaineita. Tässä on kooste ruoka-aineista, joita pidän keskeisessä roolissa hiusten kannalta ja joita sisällytän päivittäin mahdollisimman paljon aterioille:
Superfoodeista chlorella, spiruliina, MSM-jauhe ja camu camu-jauhe. Nämä hankin suomalaisesta Fitness First -verkkokaupasta ilmaiseksi kotiin toimitettuna.
Kotona mehustettuna vehnänoras, nokkonen, pinaatti ja porkkana. Venhnänoraan kasvatan kotona, loput tulevat pihapuutarhasta. Tästä setistä olen mielenkiiintoisena sivuoireena huomannut sairauden jälkeen alkaneen hiusten harmaantumisen lakanneen.
Avokado, viikuna, tumman vihreät kasvikset, kala, c-vitamiinin lähteet, raakakaakao, pähkinät. Kaikki luomuna. Pähkinät ostan myös Fitness Firstiltä. Sieltä saa huippulaatuisia raakapähkinöitä kuten esimerkiksi parapähkinä, jossa on hiukslle tärkeää seleeniä.
Kurpitsan- ja hampunsiement sekä chia-siemenet. Kurpitsansiemenet syön sellaisinaan, hamppua murskaan mm. raakasuklaaseen ja chiat menevät pirtelöissä.
Rasvat. Kuivat, elottomat hiukset kielivät myös rasvan puutteesta. Lisäsin ruokavalioon merkittävät määrät parhaita omegoita, hamppu- kookos- sekä oliiviöljyä sekä niittylehmien voita. Ihmiset kammoavat rasvoja kalorien pelossa, mutta monet hyviä rasvoja tankkaavat suorastaan kukoistavat. iHerbiltä käytän kolmea eri kalaöljyä rinnakkain, esim villilohta ja Fitness Firstiltä käytän herkullista fermentoitua kalaöljyä.
Näin. Näillä eväillä nyt odottelen, että hiukseni pikku hiljaa sen 1,5 cm kuussa uudistuvat ja pääsen vanhasta kärsineestä kasvustosta eroon. Nyt uutta kasvua on reilu 10 cm ja jo näkee, että hiljaa hyvä tulee.
Niin ja koska elämä on hauskaa, on tutkimusmatkani hiusten maailmaan myös täynnä leikkiä. Kun oikein innostun pidän itseäni tutkimuslaboratoriona ja läträän hiuksiini erilaisia kotitekoisia sekoituksia, joissa on kaikkea mahdollista eteerisistä öljyistä ja kookos- ja kaakaorasvasta aina nokkosveteen, kananmunaan ja oliiviöljyyn asti. Parin vuoden päästä nähdään mihin tämä ihmiskokeilu johtaa. Omissa silmissäni näen itseni liihottelemassa tropiikissa hiukset napaan asti kutitellen. Ja kuten vanha viisaus sanoo: se minkä pystyn unelmoimaan, se toteutuu.
⭐⭐⭐⭐⭐⭐
Toimin hyvinvointivalmentajana ja tantraohjaajana.
Käy tutustumassa ajatuksiini laajemmin kotisivuillani tai Facebook -sivustollani Kirsi Salo - elämän tarkoitus on ilo.